torstai 15. tammikuuta 2015

Jano.

Piironki on nyt siivottu. Ja kaappi, ja se roikkuva lokerikko, jossa on huiveja, kenkiä, ja omituisia alusvaatteita.

Ennenkaikkea Excel on nyt siivottu, siinä on vain sata vaatetta käytössä, ja ylimmästä laatikosta, kaapista lokerikkoineen, eteisen hyllystä ja kenkätelineestä löytyvät vain ja ainoastaan nuo sata kuvausta vastaavaa tuotetta.

Elämänlaatuni on piironginlaatikonverran parempi kuin ennen tätä.

Pukeuduin tänään paitaan, jota en ole käyttänyt pariin vuoteen. Vallan mainio musta trikoopaita, sellainen peruspukeutumispaitatyyppinen ratkaisu, ¾ hihat pienillä käännöksillä ja kevyesti laskeutuva mutta siro malli. Syy, miksi en ole käyttänyt sitä, ja se on lähes uutta vastaavassa kunnossa jo varmaan viidettä vuotta, on ilmeisesti poistunut keskuudestamme. Vararengas on vähän pienentynyt, vaikkei se kiloissa näykään.

Taputin itseäni selkään sekä ala- että yläkautta tänään aiheesta. Ja enemmän myöskin siksi, että olin väärässä paikassa oikeaan aikaan. Olen huono kuuntelemaan ohjeita ja lukemaan otsikoita, joten eksyin väärään saliin liikuntakeskuksessa. Oletin osallistuvani ihan perushelppoon venyttelykolmevarttiseen, ja jotenkin reagoin liian hitaasti (vain nostamalla käteni ja hymyilemällä kuin jakoavain), kun mairea ja ystävällinen vetäjä kysyi, onko joku ekaa kertaa balancessa.

Sitten se pakenemiseen soveltuva parin sekunnin aikaikkuna oli ohi, ja jäin tekemään joogamaisia kallistuksia hankaliin asentoihin, käsien ojentelua ylevästi ja hienostuneesti, rehvakkaita soturiposeerauksia ja kameli-imitaatioita. Hyvin se meni, koko tunti, ja venyin ja mureuduin kiitettävästi vaikka osa liikkeistä menikin ihan päin prinkkalaa. Sain kiittää onneani, etten eksynyt Fight Club-tunnille.

Vararengas on saattanut hävitä myös siksi, että aineenvaihduntani on jotenkin poikkeuksellinen. Oloni ei ole ollut solutasolla aivan kotoinen, olen ikäänkuin tuntenut olevani kuivunut. Iho kuivuu, kädet kuivuvat, naama kurtistuu sisäänpäin. Aamulla katselin poskipäitäni, ja huomasin silmien alla ylimääräistä turvotusta. Minulla ei ole taipumusta silmäpusseihin, ja tämä oli siinä poskiluun päällä, kuin ylimääräinen rengas. Aivan kuin munuaiseni eivät toimisi oikein. Ramppaankin tarmokkaasti vessassa turhan usein, nesteellä on kiire juosta koko lenkki ja poistua, ja se ei tee sillä välin hommiaan eli pidä minua tuoreena ja verevänä, kuljeta hivenaineita iholle, vaan kuivan kuin kapakala. Vesi kropassani toimii kuin mies, joka menee listan kanssa ruokakauppaan, ottaa kärryt, mutta hermostuu jo ennen lihatiskiä ja juoksee pikavauhtia koko matkan kassalle että ehtii jonoon ennen muita. Tulipahan käytyä kun vaimo pyysi, mutta kaksi kolmasosaa kauppalistasta jäi ostamatta.

Päivällä mainitsin tämän ilmiön ääneen työkaverille, ja lamppu syttyi vihdoin pääni päällä. Syön yleensä luontaistuotteena L-tyrosiinia, joka lisää hyvinvointiani, sana- ja nimimuistiani, nokkeluuttani ja iloista mieltäni. Nyt tuttu luottotuotteeni on ollut loppu, ja olen ihan vain hätäapuna väliaikaisesti napsinut korvaavaa tuotetta, jossa on tyrosiini (vai tyroksiinin?) lisäksi muitakin aineita, kuten Guaranaa. Juuri sen ajan, kuin tämä kuivuus on vaivannut. Hyvä että hoksasin, lopetan tuon heti ja hankin sitä vanhaa tuttua ja turvallista.

Ei muuta kuin odottelemaan hyvän olon ja terveen pöhön palaamista. Tulipahan käytettyä sitä paitaa edes kerran.

***

Ai niin joo. Diiva soitti eilen, ja mankui, että hae kotiin kaverin luota, hän ei uskalla tulla bussilla, kun ulkona on kirvesmurhaaja. Sanoin että höpö höpö laiskimus kyllä sinun jo pitää opetella bussiaikataulut. Mutta olihan siellä se kirvesmurhaaja, kun netistä tarkistin. Sai autokyydin kotiin.



2 kommenttia:

  1. Kovin usein ei voi käyttää perustellusti kirvesmurhaajaa syynä - toivottavasti ei jatkossakaan...

    VastaaPoista
  2. Tapaus on kyllä kovin surullinen kokonaisuudessaan.

    VastaaPoista