keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Olen muuta nyt. Kasto paperikoriin.

Suurin piirtein noin luki ja lukee varmasti edelleenkin Astrid Lindgrenin kirjassa Se pikkuinen Lotta. Se saattoi ehkä olla lempikirjani lapsena, vaikka minua vallan hirveästi hirvittikin Lotan puolesta, joka kiukutteli äidilleen, ja leikkasi saksilla nyrkinmentävän reiän kutiavaan ja pistelevään villapaitaansa. Tunki sen paperikoriin ja karkasi asumaan naapurin tädin ulkorakennuksen yläkertaan.

Nyt yritän tarmokkaasti rauhoittua. Yritän erottaa työkiireen ja kotiolemuksen. Että vaikka en töissä ehtisi tehdä ollenkaan kaikkea minkä pitäisi, teen sen minkä ehdin, ja kotona, kun en kumminkaan tee töitä, hengittäisin niin syvään että palleassani oleva nyrkinkokoinen murikka sulaisi pois. Tuntu jo lupaavaa kutinaa siihen suuntaan.

Olen jo löytänyt kaikki tärkeät paperit, laittanut laskut maksuun enkä edes aivan liian myöhässä. Sen ylinopeussakonkin, jonka sain kun toiseksi viimeistä kertaa ajoin vanhaan kotiin. En ole vielä löytänyt olohuonettani lainehtivan tavaravuoren alta, ja sormeni syyhyävät järjestää nämä loputkin laatikot, nyssykät, ruuvattavat, koottavat, pinottavat ja sijoiteltavat tavarat jonnekin. Ja samalla tiedän, että NYT pitäisi vihdoin mennä tuonne pimeään iltaan jossa on valoja jotka heijastuvat märästä asvaltista, kävellä siellä ja laskea verenpainetta. Tai mennä uimahalliin, joka on aivan liian lähellä jotta olisi edes jonkinlainen tekosyy olla menemättä. Mennä aloittamaan se ilmainen kokeiluviikko kuntosalilla, jota olen aina halunnut kokeilla. Siellä on kuulemma ihania ohjattuja tunteja. Pitäisi pitäisi pitäisi. Pitäisi myös hakea pyykit vintiltä, hahmottaa näihin olosuhteisiin mukautettu uusi pyykin kiertokulku ja synkronoida se biologisen kelloni tikitykseen (se ei ole enää mikään munakello, sen kun tikittää omiaan). Hakea kaupasta hönskärillinen Cabernet Sauvignonia, Syrahia tai muuta mukavaa, avata suklaarasia ja pokkari tai Downton Abbey, syventyä, ja aina välillä tuijottaa ikkunasta ulos herkeämättä kuin kissa.

Nämä ikkunapenkit suorastaan huutavat kissaa, joka loikkaisi sellaiselle tuijottelemaan naapuritalon ikkunoita.

Naapuritalon ikkunassa hääräilee muuten usein nuori hyvinmuodostunut uros tottuneesti ja hyväntuulisesti keittiössä. Yleensä hihaton wifebeater yllään, sunnuntaina neljältä myös ilman paitaa, mitä ilmeisemmin aamupalaa valmistaen. Kyllä vain täällä on hyvä viettää kissanpäiviä.

Sohva on ihana keksintö. En ole koskaan ennen arvostanut sohvaa niin suuresti, kuin näiden muutamien maanpaossa vietettyjen päivien jälkeen kun olin “in between couches”. Vanhat lonkkani kaipaavat pehmeää istuma-asentoa, jossa jalat saa nostettua ylös ja samalla optimaalisen tuen ylävartalolle. Nuorempana sitä pystyi rentoutumaan vaikka nilkoistaan oksassa riippuen. Ei minulla aina ennenkään ole ollut kunnollista sohvaa, mutta nyt en näköjään enää pärjäisi ilman.

Muutto on ohi, ja muutos juuri meneillään. Se, että osaan ottaa sen ajan, minkä olen itselleni asioita muuttamalla raivannut. Että en kiirehdi koko ajan niin paljon, koska todennäköisesti ehdin riittävästi ilmankin nyt kun asiat ovat helpompia. Tänäänkin kävin töiden jälkeen kaupassa hakemassa kenkätelineitä ja verhotankoja ja kattilan (koska entiset lakkasivat toimimasta), tulin kotiin, keitin jumalaisen jauhelihakeiton kun minulla vihdoin oli kattila ja söin sitä, kokosin yhden kenkätelineen, ja kello on vasta 19.18 ja istun jo sohvassa näppäin näpisten. Kaunomieli näpisee puusohvalla olohuoneen toisella puolella, ja kaikki on ihan hyvin.



2 kommenttia:

  1. Oikeastaan pitäisi ola laki joka takaisi uuteen asuntoon muuttavalle kolmen viikon palkallisen loman. Ihan sen takia että ihminen (oikeasti) jaksaisi paremmin arjessa kun koti olisi kunnossa eikä työpäivän jälkeen tarvitsisi mennä sen kaaoksen keskelle koska se vaikuttaa myös psyykkiseen puoleen.

    Mitä luulet, kannattaisiko asiasta tehdä oikein lakialoite? :D

    VastaaPoista
  2. Vähintäänkin työehtosopimusten yhteydessä kannattaisi neuvotella muuttopäivIEN palkallisuudesta. Päivät sitten myönnettäisiin muuttolaatikoiden lukumäärän mukaan.

    VastaaPoista