keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Ich habe noch ein koffer in Berlin.

- Onko teillä vapaita huoneita?
- Voisinko nähdä huoneen ensin?
- Kuumaa vettä ei ole riittävästi.
- Voisinko saada puhua paikan johtajan kanssa?
- Anteeksi, voisitteko tuoda pöytääni tuhkakupin.
- Voisitteko esitellä päivän kalan?
- Anteeksi, mutta voisitteko ystävällisesti päästää minut kyydistä seuraavalla pysäkillä?

Kyllä ne ovat kohteliaita, vaikka kidnappaajan kyydissä, nuo ranskalaiset. Selaan ranskankielen hyödyllisiä fraaseja Berlizin minisanakirjastani. Vaikuttaa siltä, että olen edellisen kerran hankkinut ranskan sanakirjan 80-luvulla, ja niinhän se tietysti onkin.

Ostin myös oikean turistioppaan. Sellaisen kirjan, jossa on selvällä suomenkielellä esitelty Pariisin kaikkein silmiinpistävimmät turistirysät. Jos siitä ei muuta hyötyä ole, niin ainakin voin todeta löytäneeni jotain originellia jos koen elämyksiä, joita ei ole listattu valmiiksi. Oloni oli kovin järkevä tuon ostaessani. Tuo säästää paljon hammasten kiristelyä, kun sompailemme Diivan ja Kaunomielen kanssa unelamakaupungissa, ja kinastelemme siitä minne seuraavaksi kannattaisi mennä.

Vielä pitäisi hankkia matkavakuutus, pääsylippuja etukäteen, ottaa selvää aikatauluistamme ja sijainneistamme ja siitä, onko Ranskan McDonald's ravintoloiden pihveissä ja sämpylöissä käytetty kananmunaa tai maitoa. Tai kalaa, simpukoita, äyriäisiä, rucolaa tai kovin paljoa sitrushedelmiä.

Je voudrais une gateau du fromage toutemant sans lait et sans d'eauf.

Tuo ja muita saman tyyppisiä lausahduksia pitää opetella varastoon. Muussa tapauksessa seuraava tarvisemani fraasi on "Vité, s'il vouz plait, appelez une ambulance!"

Saa vinkata missä kannattaa syödä. Edullisesti, helposti, turvallisesti.

Tutkiessani Pariisin karttaa tajusin, että muistikuvani kaupungista ovat hyvin oudot. Olen mielestäni noussut junasta Gare du Nordilla, kävellyt suoraan parin sadan metrin päässä olevalle Eiffel-tornille, jatkanut sen juurelta Champs Elyséeta pitkin ravintolaan, jossa sai tilattua vain keitettyä parsaa, jonka jälkeen olen ihmetellyt, mitä lievät nämä maasta putkahtelevat lasiset pyramidin näköiset hökötykset.

Olisi varmaan pitänyt ostaa turistiopas jo 80-luvun lopulla valmiiksi, eikä sanakirja. Tai ehkä olin vain tosi nopea kävelijä silloin.

Hobitti oli vähän pettymys. Hyvin koominen. Ei mitään uutta Keskimaassa, paitsi ehkä Orlando Bloomin leukaperät. Niitä oli mielestäni paranneltu. En vain jaksa innostua örkeistä ja mielikuvituksettomista miekkataisteluista.

2 kommenttia:

  1. Tytär sanoi, että surullisesti loppui, kun "kaikki kuoli".

    Otsikosta olis voinu päätellä, että olisit Berliiniin menossa, etkä Pariisiin...

    VastaaPoista
  2. Tärkeää on itse matka, ei määränpää, sanovat..

    VastaaPoista