Siksi pukeudun mustaan.

Alan kyllästyä työmatkapyöräilyyn. Olen näin lyhytjänteinen kaiken suhteen. On kyllä kovin ihanaa saada vähän enemmän happea ihan erityisesti vaivautumatta asian suhteen, ja olen iltaisin nukahtamisalttiimpi. Jatkan pyöräilyä.

Maisemat ovat kauniit, ylitän Oulujoen voimalaitoksen kohdalla, ja siinä juoksutetaan korkealla olevaa vettä suurena kuohuna. Kun tuulee sopivasti, kuohu pirskahtelee kasvoille.

Keskiviikkoaamuna näin monta kuikelokaulaista ekaluokkalaista liian leveissä lippalakeissaan. Jännitys suorastaan ritisi ilmassa, kun pienet tepastelivat äitien ja isien saattamina ensimmäisiin koulupäiviinsä. Harmi, että itsellä ei ole samanlainen olo, kun palaa kesäloman jälkeen töihin.

Vein salikorttini taas kuivumaan kuukaudeksi, mikä pidentää vuosijäsenyyttäni ensi keväänä vastaavalla kuukaudella. Suoritan halutessani fyysiset harjoitteet tällä hetkellä ulkotiloissa, nyt kun koski pauhaa, ruoho tuoksuu, heinät heiluvat ja ilmassa alkaa olla ihanaa kirpeyttä. Toisaiseksi olen kyllä ollut työmatkapyöräilystä niin retku, että olen lähinnä iltaisin nukkunut tai katsonut hiljaista todistajaa. Kausi kuusi on jotenkin tylsempi kuin aiemmat. Koen kai vaikeaksi eläytyä sellaisen ihmisen sielunliikkeisiin, jonka kauneusleikkauspöhö ei ole vielä laskeutunut seesteiseksi.

Olen ollut kovin maltillinen vaateostoksissa. Olen tehnyt joitakin sangen järkeviä alelöytöjä, kuten farkut, jotka tulen käyttämään viimeiseen hitunaan. Jossain vaiheessa säikähdin jo mopon karanneen käsistäni, kun tajusin ostaneeni viisi mustaa lyhythihaista tai hihatonta paitaa, mutta näin ei ilmeisesti ole kuitenkaan käynyt. Ne kaikki ovat heti käytössä, ja silti aina välillä en löydä kaapistani yhtään niistä puhtaana. Ostin myös yhden sitruunankeltaisen paidan, ja käytän sitäkin aika ahkerasti.

Excelini käyttöarvoprosentti on valahtanut lähes kahdeksaan. Tavoitteeni oli pitkään 9-10%, mutta koska olen haluton luopumaan joistakin melko kuluneista mutta kovin käyttökelpoisista mustista paidoista, prosentti laskee laskemistaan. Alan kuitenkin lähestyä tilannetta, jossa minulla ei ihan oikeasti ole olemassa kuin 150 vaate ja kenkäartikkelia, mukaanlukien aivan kaikki paitsi sukat, sukkahousut, hansikkaat ja lapaset. Tuo määrä sisältää siis kimonon, reinot, crocksit, sen paidan jota käytän vain hautajaisissa, lenkkarit, kumpparit, kaikki huivit ja pipot. En usko, että harjoittamani asketismi on alentanut pukeutumiseni visuaalista tasoa. Jos suhdannekehitys jatkuu entisenlaisena, näin ehkä tulee käymään.

En edelleenkään ole käynyt vaa'alla.