Olenkin kaivannut elämääni vähän jännitystä. Toisaalta, jos eilisiltainen sai viisarin värisemään vahvasti asteikolla "mentaalinen kooma - huisin jännää", täytyy ehkä olla vähän huolissaan laajemmasti ajatellen. Ja sitten taas toisaalta on niin kovin hyvä, että elämäni on pääsääntöisesti tasaista ja turvallisesti diskuteeraavaa lintukotoilua.
Moving on.
Sattuneesta syystä minua väsytti aamulla, aamupäivällä, iltapäivällä ja siinä keskivaiheilla. Olen nyt havainnut, että se ilmiö, että keski-ikäinen ihminen näyttää nuoremmalta kesäisin ei ehkä johdukaan terveestä päivetyksestä vaan siitä, että lomalla voi nukkua aamulla niin pitkään kuin huvittaa, joten univelkaa kertyy keskimääräistä vähemmän. Nyt on (taas) elokuu ja minusta näkee sen.
Työmatkapyöräillessäni huomaan ajavani töihin melkein aina eri reittiä kuin aiemmin. Usein näin ei käy tarkoituksella. Tänä aamuna kuvioluisteluni ympäri luhtititaloasuntoaluetta tuntui jatkuvan niin pitkään, että epäilin, etten alitajuisesti haluakaan päästä perille.
Pääsin silti. Livuin kiltisti aiheesta toiseen, soudin huopasin, laskin verkkoja vesille, paikoin, selvitin solmuja ja siivosin perkuutähteitä. Nauroin useasti ja siten, että iltapäivällä minulla oli vähän pandasilmät, koska ripsivärit antoivat lopulta periksi ja lähtivät harhailemaan. Ehkä se johtui siitä, että ripseni olivat sentin lähempänä silmiä ympäröivää ihoa kuin muina päivinä, koska yöunet jäivät Vuoden Jännittävimmän Tapaukseni takia niin viitteellisiksi.
Kotimatkapyöräilyni tuntui vähän loputtomammalta kuin muulloin. Pysähdyin, join kahvia. Kurvasin takaisin, kampaajantuoliin, ja olen nyt astetta siloisempi ja vähemmän homssuinen. Tai ainakin tämä lieventää kokonaiskuvaa, joka hieman kärsii silmänympärystilanteeni väliaikaisesta rappiosta. Yritin saada huoltoasemalta ilmaa takarenkaaseeni, mutta se oli liian vaikeaa, ja tulin kotiin. Kaunomieli oli armollinen, ja kävi puolestani asioilla, jotka taas olin unohtaa. En taida jaksaa syödä. Tytöt ruokkivat jo itsensä ihan oikealla ruualla. Kyllä minä huomenna taas. Tai ehkä perjantaina. Talvella ainakin on paremmin aikaa syödä ja laittaa ruokaa, kun ei ole näin kuuma. Jostain syystä kuumalla ilmalla aikaa on vähemmän kuin kylmällä.
Pyöräily tuntuu silti edelleen mukavalta. Tänään nokkoset haisivat erityisen voimakkaasti metsäisessä kohdassa Syynimaalla. On hienoa, että siirtyminen paikasta toiseen, jonka tekee joka tapauksessa, voi olla noin elämyksellistä. Pyöräillessä käytän motoriikkaani eri tavalla kuin ennen, alan muistaa kropassani asioita kouluiästäni. Se vaikuttaa päähän. Yhtäkkiä en enää klikkailekaan Netflixin kuolleenmiehenkytkintä kahdesti päivässä, vaan nukun päivunia tai vain makaan valveilla ja kuuntelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti