Inside the pocket of your ripped jeans.

Lomanjälkeisen elämän olemassaolosta on jo joitakin lupaavia viitteitä. Tutkijat eivät ole aiheesta yksimielisiä, mutta ilmiön olemassaolon mahdollisuutta ei myöskään voida yksiselitteisesti poissulkea.

Aamulla en ollut siitä niinkään varma. Elimistöni on tukevasti kesäajassa, joten kun puhelin alkoi sirkuttaa linnunlaulua kello kuusi, se tuntui siltä, että en todellakaan halunnut torkuttaa ja kokea sitä vielä uudestaan. Nousin ja keitin keskimääräistä vahvempaa kahvia (ranskalainen paahtoaste). Lähdin töihin.

Polkupyörällä! Ihan oikealla polkupyörällä. Tulin sillä myös takaisin.

Hankin vihdoin sellaisen kuplavolkkaria muistuttavan mummopyörän. Siinä ei ole vaihteita, kiinteää lukkoa, koria, tavaratelinettä tai yhtään mitään muutakaan ylimääräistä painoa, joten sen pitäisi olla hyvin kevyt. Ja onhan se toki hyvin kevyt, mutta lähinnä kuitenkin vain ilman kuljettajanpaikalla istuvaa henkilöä. Sillä on kuitenkin kovin zeniä kurvailla kevyesti ylös ja alas tämän lakeuden hienovivahteisia korkeuseroja, jotka ovat kovin toista kuin kotiseutuni ärjänteet.

Eilen kävin tutkimassa erilaisia vaihtoehtoisia lähestymistapoja työpaikkaani pyöräillen, ja löysin vanhan asuinseutuni. Siellä oli luhtitalon alakerta (pääty), ja takapihalla istuttamani perennat. Piha näytti aiempaa pienemmältä. Kiertelin myös monta sellaista seutua jossa kävin asuntonäytöissä viime vuoden aikana. Pyöräillen näkee paljon enemmän kuin autoillen. Ja haistaa. Ja maistaa, lähinnä itikoita. Ne ovat kiitettävän mauttomia.

Loma oli mukava, vaikka katsoinkin aivan liian monta jaksoa Silent Witnessiä. Pääsin siihen tuotantokauteen asti, jonka alussa patologi Sam Ryan on selvästi käynyt kauneusleikkauksessa. Harmi. Minusta hän oli sitä ennen niin hienostuneen keski-ikäisen näköinen. Tänään huomasin yrittäväni puhua englantia irlantilaisella aksentilla. Se ei vielä aivan taitu.

Kun vertaa viime vuoden lomaan, tämä oli paljon parempi. Osasin paljon paremmin. Koti tuntuu vihdoin oikeasti kodilta, se ja elämäni ovat nyt oikeamman kokoisia minulle. Otin rennosti, en edes stressannut siitä, oliko tyttärilläni hauska loma. En käynyt vaa'alla kertaakaan. En ole vieläkään käynyt. Minun varmaankin kannattaisi tehdä niin ennen pitkää. Tilanne ei tällä hetkellä vaikuta mitenkään hälyttävältä, mutta kunhan käyn vaa'alla, saatan muuttaa mieleni.

Yritän säilöä loman itseeni mahdollisimman pitkäksi aikaa. Palata aina sen äärelle. Tällainen minä olen oikeasti, ja tällainen elämä minulla oikeasti on, ja jos jokin on toisin, se on poikkeustila.

Vanhan kodin asukkaat kysyivät minulta tekstiviestillä, ovatko jotkin pihan omenoista syötäviä. Niissä puissa on siis kaikissa omenoita. Ne ovat kaikki hyviä.