Kun elää vuosikausia sitku-elämää ja ajattelee kaiken olevan aivan erilaista sitten joskus myöhemmin, siinä käy helposti niin, ettei enää varsinaisesti usko asioiden muuttuvan. Sitten kun asiat oikeastikin muuttuvat (joskus suuren vaivannäön jälkeen), voi olla vähän hölmistynytkin olo. Saattaa käydä niin, että vaikka asiat ympärillä muuttuvat, itse pysyy samana. Ajattelee asioista samalla tavalla ja reagoi niihin samalla tavalla.
Jos itse ei muutu, onko sillä ulkoisellakaan oikeastaan kamalasti väliä. Tai siis totta kai on, jos kaipaa muutosta vain siihen ulkoiseen, ja se saattaa olla hyvin tarpeellinen muutos. Jos haluaa muuttaa sisäisenkin, ei ulkoinen riitä.
Vuosi sitten tähän aikaan olin jo hyvästi eronnut, ja puolen vuoden sitkeän hankaamisen jälkeen saanut myös raaputeltua yhden nimen pois postilaatikkoamme koristamasta. Talo oli vielä myymättä, ja olin aika ahdistunut käytännön asioiden takia.
Nyt asun eri tavalla. Elämäni on hyvin paljon helpompaa ja yksinkertaisempaa. En varsinaisesti odota mitään. Olen menossa enemmän. Tapaan ystäviä, ja teen kaikenlaista mitä päähäni juolahtaa. En ihan oikeasti etukäteen uskonut, että tämä muutto muuttaisi niin paljon.
Kesän aikana olen tehnyt erityisen paljon kaikkea ajanvietteellistä, ja poden siitä tämän tästä vähän huonoa omaatuntoa. En ole erityisen huolissani omastatunnosta enkä ajanvietteellisyydestä. Aiemmin minulla oli pakonomaiseen pyykinpesuun liittyvä oireyhtymä. Nyt ongelmani on se, että jos en ehdi pestä pyykkiä, en voi poistua talosta, koska minulla ei ole puhtaita vaatteita ylleni.
Kun olen kotona, aikani on omaani, ja vietän sitä erityisen paljon kammioni viileässä ilmassa liikennettä kuunnellen.
Niin kuin loma on aikaa olla sellainen ihminen kuin tarkoittaa olla, tehdä niitä asioita mitä haluaisi tehdä, luulen, että tämä kohta elämässä on minulla se, jolloin minulla on tilaa olla sellainen kuin haluan olla. Olen viime aikoina havahtunut siihen, että olen ollut aika harvoin sellainen kuin haluaisin. En suhtaudu asioihin niinkuin haluaisin. Olen pikkumainen, pelokas, heikko. Pienimielinen, ilkeä ja pahansuopa. En aina, enkä kaikessa tai kaikille, mutta liikaa.
Kun on ahtaalla eri tavoin, on vaikea nousta täyteen mittaansa. Kutistuu, kun kiskotaan alas sormista ja tila on liian pieni. Joskus kaatuu rähmälleen, ja nousemisen jälkeen ei kehtaa katsoa ihan heti silmiin. Katse saattaa jäädä pitkäksikin aikaa harhailemaan pitkin lattialistoja.
Tänään tuli sitten kun. Tämän jälkeen jotain muuta.
Yksin ollessa olen elämä on todellakin paljon yksinkertaisempaa ja vapaampaa mikä pistää ajankäytön ihan uusille urille kun ei joudu enää odottelemaan toista tai sovittelemaan aikatauluja ja se on aika hemmetin hieno asia. Sitä löytää itsensä sellaisista paikoista mihin ei olisi tullut mieleenkään mennä parisuhteen aikana.
VastaaPoistaTai ainakin useammin :)
Poista