torstai 9. huhtikuuta 2015

Parempi kuin huono valhe uus.

Sanoin puhelimessa ääneen sen asian, että minulle ei oikeastaan kuulu mitään. Juuri nyt ei kuulu. Ei ole mitään raportoitavaa. Kaikki vaan on, töissä jonkinlainen matalapaine jota ei jaksaisi vapaalla ajatella, vapaalla jonkinlainen henkinen herpaantuminen kaikkeen. Olen kateellinen ihmisille, jotka jaksavat kiinnostua abstrakteista asioista. Ja/tai tiskata joka päivä.

Tällaisten olojen takia ihmiset ilmeisesti alkavat harrastaa asioita. Minä olen aina jotenkin ajautunut asioihin virran mukana, mutta nyt pitää alkaa kauhoa vettä oikein tosissaan että saa kokan kääntymään minne haluaa.

Olen jotenkin onnistunut tekemään elämästäni minimalistisen putken, jossa liu'un päivästä toiseen ilman hidasteita, takinliepeisiin tarttuvia koukkuja. Joskus en edes huomaa niitä koukkuja, vaikka ne siinä ovatkin, ja takinliepeeni repsottavat ajoittain.

Nyt teen pieniä tavoitteita. Viikonloppuna juon kahvit ulkona, jotenkin. Leivon jotain. Jossain vaiheessa käyn kirjastossa, ja kun on lämmmintä, menen ulos lukemaan, melkein mitä tahansa.

Samaan aikaan toisaalla painoni on villiintynyt. En ole oikeasti hurvitellut millään saralla niin armottomasti, että olisin ansainnut nykyisen lukemani. Ei se mitään, etenkään koska näyttää taas siltä, ettei minulla ole mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan.

Eilen kävelin kaupungilla tyttärieni kanssa, ja näyteikkunassa oli kaunista vanhaa tapettia. Osoitin sitä sormellani ylhäältä alas ja takaisin, innoissani "jotain tollaista mä olen ajatellut meille kotiin". Osoitin siinä samalla myös vastaantulevaa miestä. Hän tervehti, koska tunsi minut. Tyttäreni pyörittelivät silmiään äänekkäästi. En sentään sanonut että makuuhuoneeseen.

Tuo oli hauskinta, mitä on tapahtunut n. viikkoon. Hiljainen viikko.

6 kommenttia:

  1. Mä vastaan aina mitä kuuluu -kysymykseen, että ei mitään. Mun mielestä mulle ei koskaan kuulu mitään, jollei nyt ole jotain mullistavaa. Tyyliin, että tulin muuten juuri maailmanympärimatkalta tai mulla on leukemia saattaisi olla sellaisia juttuja, että jos niin olisi tapahtunut, niin sanoisin jotain muuta kuin 'ei mitään' tai 'ei mitään erikoista'. Pitäisi varmaan opetella vastaamaan jotain muuta.

    Mutta sun loppukevennys oli hauska. Vähän kyllä jäi harmittaan, ettet sanonut sitä, että makuuhuoneeseen :D

    VastaaPoista
  2. Minkälainen ääni kuuluu silmien pyörittelystä? :D

    VastaaPoista
  3. Kaksiäänisesti mariseva, kyllä he avautuivat aiheesta ihan sanallisestikin. Tein tuon siis täysin vahingossa.

    VastaaPoista
  4. Oienin askelin on paljon parempi kuin niiden Viiden Vuoden Projektien kanssa koska jälkmmäiset ovat niitä jotka jäävät 99%:sesti toteutumatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hemmetin kirjoitusvirheet. Pienin askelin...

      Poista
  5. Hjuu :) Kipittelen siis sinne tänne, pieni askelin...

    VastaaPoista