Keikkailta tanssiravintolassa ei sisältänytkään poskivalsseja, ja viime hetken riski kenkävalinnassani (ne saapikkaat, joissa on luistoa, mutta ei kamalan hyvä istuvuus) olivat ihan ok. Notkahtelin ja hetkutin kyllä erinäisten Suomiräpin klassikoiden parissa erinäisissä paikoissa, joista kaikkiin en näe tarpeelliseksi tehdä uusintavisiittiä. Osaan kyllä.
Kulttuuriosuus ja päivän klisee, jonka jälleen ällistyneenä totean todeksi: Jenni Vartiainen. Vihdoin ymmnärrän, että miljoona suomalaista on oikeassa. Hänhän osaa nykyään laulaa, esiintyä, ja on omalla tavallaan karismaattinen ja jopa sympaattinen. Kuuntelin häntä, ja mietin, että hän taitaa ymmärtää mistä laulaa, kun laulaa surusta. Minä niin mielelläni aina uisin vastavirtaan tällaisissa asioissa, mutta tuo nyt vaan oli suoraviivaisen toimivaa. Heilutin käsiä ilmassa, lauloin mukana.
Ei tuo nyt edelleenkään ole minun genreäni tai juttuni ylipäänsäkään, mutta arvostukseni tätäkin esiintyjää kohtaan nousi tosi paljon. Ehkä tämäkin on osa keski-ikäistymistä. Arvostan enemmän muiden osaamia asioita, koska ymmärrän, että ne ovat vaikeita. Nuorena uskoi itse vääjäämättä jonain päivänä osaavansa jotain todella hyvin, ja nyt on huomannut, että äärimmäinen, jopa kohtalainen taito, ei ole itsestäänselvyys.
Ei se mitään, jos kerran tämän keski-ikäistymisen ansiosta kaikki näyttää ja kuulostaa näin hyvältä.
Vietin aamun surumielisyyden vallassa. Eroasioiden puintiakin, pitkästä aikaa. Surua erosta, vihdoinkin. Normaalit tunnereaktiot ovat minulle hämälaisen hitaita ja vähän vaikeita, mutta nyt olisi ilmeisesti se hetki kun syön jäätelöä purkista ja katson Netflixiä. Olen katsonutkin, Californication on ihan mukavaa lääkettä tähän. Jäätelöä ei ole.
Piristyin kyllä vähän, tai aika paljonkin, kun keksin äsken uuden tavan rajoittaa itseäni. Alkoholi ei toimi minulle kuten sen pitäisi, joten pidän siitä nyt taukoa, ainakin toukokuun puoleen väliin asti, jolloin on hyvä syy harkita asiaa hetkellisesti uudelleen. En tietenkään jätä menemättä ulos jos tilaisuuksia tulee, koska se on hauskaa, mutta ainahan sitä voi juoda vaikka virginkossuvissyjä.
Eilenkin kippasin aivan liian monta lime- ja melonipohjaista virvoketta ilman mitään rahanarvoista vaikutusta. Tunsin olevani ihan sama kuin muulloinkin, vähän iän jähmettämä nelikymppinen nainen, jolla kuitenkin oli vallan kivaa ja hyvä hiuspäivä. Saan varmasti enemmän iloa ja itsevarmuutta jos käytän mahdollisesti ylihinnoiteltuilsta breezereistä säästyvät eurot garderobiini.
Varmasti tämä suunnitelma muuttaa kaiken sen, mitä elämästäni nyt puuttuu tai on liikaa tai aiheuttaa minulle tätä alakuloa. Ainakin tulee tänä aamuna uuden idean innossa ajateltua muuta kuin perimmäisiä kysymyksiä, jotka ovat vaikeita.
Hyvä punaviinilasillinen ruuan kanssa on tietysti aivan eri asia. Siitä en luovu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti