lauantai 4. huhtikuuta 2015

From dust till dawn.

Vaikka juuri pääsin vannomasta, että nyt en vähään aikaan rieku ulkona erilaisissa juottoloissa, vaan keksin jotain tähdellisempää ja kehittävämpää ja terveellisempää, tämä ei nyt oikein siltä näytä. Tuntuisi hullulta jäädä kotiinkaan, kun on tämä vapaa viikonloppu ja kaveri, joka ihan puolella sanalla houkuttelee mukaan.

Tanssiravintola. Jännää. Pitää oikein miettiä, mitkä kengät jalkaan. Saattaa olla, että minulla ei ole olemassa tilaisuuteen täydellisiä kenkiä, siis jotain julmannäköisiä niittinilkkureita tai dominabuutseja, joilla voisi kävellä ulkosalla ja pysyä pystyssä mutta joissa olisi riittävän luistava pohja tanssilattialla wienervalssin tai lavafuskun pyörteissä raahautumiseen. Taidan ottaa isomman käsilaukun, ja sinne mukaan avokkaani. Olen varmaan jo ihan riittävän vanha käyttämään farkkuja ja klassisia mustia korkeakorkoisia avokkaita näyttämättä siltä, että sovittelen äitini kenkiä?

Sovittelin myös hameita. Kaikki talvimekkoni läpi, pitkästä aikaa. Kainaloiden kohdalta yksi niistä näyttää tosi hyvältä verrattuna aiempaan, mutta jos nauttisin siinä alkoholia julkisesti ja joku katselisi minua sivusuunnasta, hän varmasti soittaisi lastensuojeluviranomaisille. Eli ei, mahani ei ole vielä timmissä kietaisumekkokunnossa.

Sata vaatetta -teoriani kävi tänään läpi jälleen yhden tulikokeen. Tämä oli juuri se klassinen tilanne nainen, 182 vaatetta, eikä noin äkkiseltään mitään päällepantavaa. Tilanteessa ei kamalasti auta, vaikka olen ilmeisesti ihan tätä ajatellen säästänyt muutaman vähänkäytetyn bilepaidan vuodelta 2007-2009. Hätävaravosumekkoni jolla olen keplotellut jo yhdet pikkujoulut, yhdet teemabileet ja pari baari-iltaa näytti nyt pelkästään tuote-esittelytiskiltä, ei ollenkaan niin uskaliaan tyylikkäältä kuin joskus uudenkarheana. Muoti muuttuu, eikä minun kaapissani tule ikinä olemaan pelkkiä ajattomia klassikoita, koska minä omalla, ehkä aika huomaamattomalla ja viitteellisellä tavallani pidän muodista.

Vain 100 vaaatetta -teoria ei tähtää siihen, että minulla olisi koko ajan vain samat sata vaatetta. Sen idea on pikemminkin se, että minulla on sata vaatetta, käytän niitä ja juuri niitä kunnes ne on käytetty loppuun, niistä on saatu kaikki tehot irti, ja sitten korvaan ne uusilla. En tarvitse kaapintäydeltä muodinpuutteessaan vaikertelevia "ihan hyviä" vaatteita.

Niiden 32 ylimääräisen vaatteen joukossa on selvästikin todella, todella omituisia juttuja, joiden omituisuutta en ole aiemmin oikein tajunnut, koska en ole pitkään aikaan edes harkinnut ihan oikeasti käyttää niitä julkisesti. Paljetit ovat sitä paitsi hankalia yöpaidassakaan, ne raapivat.

Voisin esitellä näitä kuvina, ja te voisitte äänestää, hitti vai rätti!

No ehkä en. Sen sijaan tässä on kuva lemmikeistäni:



4 kommenttia:

  1. Mummon puusohvan alla on pölyä. Myös vähän hämärää, mutta enimmäkseen ihan pölyä.

    VastaaPoista
  2. Pieniä on sinun lemmikit... piti oikein kuva suurentaa, että näkyi :)
    Ja mie suoritin tänäaamuna just semmosen pöydänraivausoperaation, että sain napattua yhden siistin pääsiäiskuvan...

    VastaaPoista
  3. ... sanoo nainen, jonka koirat mahtuvat taskuun :D

    VastaaPoista