True colours.

Olohuoneen toinen ikkuna on vihdoin auki. Aamulla sen päältä oli kadonnut muovitus, ja nyt näen huputuksen alla olevat telineet. En sentään maisemaa, se olisi varmaan kerralla aivan liikaa, ja saisin euforiashokin. Mutta tämä ilma! Kun avaan tuuletusikkunan, sieltä valuu ilmaa olohuoneeseen aivan vapaasti. Viileää, hulmuavaa kesäiltailmaa.

Ostin vihdoin ne kesähousut, jotka huolellisesti analysoin tarvitsevani, ja jotka sen jälkeen materialisoituivat ruotsalaisen vaateketjun lainapeiteosastolle. Siluetti oli sellainen kuin halusinkin, istuu kauniisti lanteilta, kohtalaisesti takamuksesta, mikä on hyväksyttävää, laskeutuu suorana ja ylellisenä muttei liian leveänä nilkkoihin asti. Löydettyäni sopivan koon, ostin kokoa pienemmät, kuten asiaan kuuluu.

Kun muotoseikoikkoihin ei tarvitse puuttua, olin valmis hyväksymään sen, että housujen väri ei ollut musta, tummanharmaa tai oliivinvihreä. Se on syvän ja hehkuvan tummansininen. Hieman hankala väri minulle, yhdistän sinisen vaatetuksessa usein varovaisuuteen, konservatiivisuuteen ja merimiehiin. En tavoittele pukeutumisellani mitään noista. Tai no riippuu merimiehestä. Mutta tässä sinisen sävyssä on ehkä mieto violettiin vivahtava intia-henki. Ja joskus syvä väri näyttää vähemmän nuhjuiselta kuin hiipuva musta.

Mutta sininen on silti vähän hankala väri.

Sovittelin aamulla kaikki toppini. Tuollaisten housujen kanssa toppi ei saa olla liian pitkä. Tummansiniseen on vaikea yhdistää mustaa. Aloin olla epätoivoinen, mutta sitten löysin yllättäen kaappistani kesätopin, jossa oli valkoisella pohjalla kuvioita, ja osassaa niistä samaa sinisen sävyä. Kirjavan kesätopin siis. Minun kaapistani.

Sitten piti löytää neuletakki. Sovittelin kaikki neuletakkini. Tuollaisten housujen kanssa neuletakki ei mielellään saa olla liian pitkä. Päädyin oliviinvihreään neuleeseen, koska kirjavassa paidassani oli samaa sävyä. Ei varmaan ole mitään sävyä, mitä siitä ei löytyisi.

Minulla oli siis siniset housut, vihreä takki, ja paita, jossa oli sinistä, vihreää, turkoosia, kirsikanpunaista ja limenväriä. En ole ihan varma, miten niin tapahtui. Feissaaja pysäytti minut, mikä on harvinaista, koska yleensä näytän vähän enemmän pelottavalta.

Saatan päätyä käyttämään mustia paitoja noiden housujen kanssa.

Tämän suurempaa dramatiikkaa elämääni ei ole sisältynyt. Olen kihartanut Kaunomielen hiuksia, ja hän on käynyt valokuvaamossa, vihdoin. Alkuperäinen kolibrimekko tärveltyi jouduttuaan kosketuksiin silitysraudan kanssa. Briteistä löytyi yksi pieni liike, jossa oli vielä munankuorensinisiä kolibrikuvioisia tea-dress-mekko hänen koossaan. Se lähetettiin Kaunomielen suuntaan postipaketissa, joka katosi matkalla. Liikkeessä oli kuitenkin vielä yksi mekko, josta tosin puuttui vyö, ja uusi lähetysyritys onnistui.

Odotan lomaa. On hälyttävää, miten vuosi vuodelta tunnen olevani väsyneempi ennen lomaa.

Mietin, olenko liian ronkeli. Kutsun sitä "intuitiooni luottamiseksi", kun en halua ottaa riskiä, että jotain hitusenkaan henkistä epämukavuutta aiheuttavaa voisi tapahtua.