lauantai 27. helmikuuta 2016

I just found me a brand new box of matches.

Kävelin aamulla toiselle puolen kaupunkia. Otin kahvin, huomatakseni, ettei sitä voi maksaa plussakortilla, joka on samanvärinen kuin pankkikorttini, jota minulla siis ei ollut mukana kännykkäkotelossani. Puhuin itseni tilanteesta, ja join kahvin hyvillä mielin. Olin sen ansainnut.

Juttelin kahden myynti- ja markkinointiorientoituneen ihmisen kanssa. Heillä oli selkeitä mielipiteitä siitä, miten tulisi käyttäytyä, jos haluaa myydä jotain. Vaikka itsensä, tulevalle työnantajalle tai muuten osoittaa omaavansa huiman hienoa potentiaalia. Asenne on toki hieno juttu, ja positiivisuus ja vastapuolen huomiointi eivät yleisimmissä muodoissaan haittaa minua lainkaan. Minusta kuitenkaan aina ei tarvitse myydä, eikä myymättömyys ole jokin häiriötila, joka pitäisi heti korjata. Saa mieluusti olla myös juuri semmoinen kuin on, ja silti voi olla uskottava ammattilaisena. Jopa uskottavampi.

Kävelin ja katselin rapistuvia kerrostaloja. Niistä hilseilee maalia, irtoaa betonia ja laastinpalasia. Parvekkeilla on lyhtyjä ja ylimääräisiä tavaroita. Yhtä taloa purettiin. Siinä on legendaarinen pubi, jossa en nyt sitten tullut ikinä käyneeksi. Ne olivat aika sympaattisia, rumia ja käytännöllisiä taloja, tai sitten minulla on vain poikkeuksellisen ruusuinen päivä.

Toisella puolen Oulua on hämmentävän paljon kauniita, siroja, keskikokoisia vanhoja rakennuksia. Osa melkein isojakin. Oulu on kaunis kaupunki, kun osaa katsoa oikeista kulmista.

Mitähän sellaista nykypäivänä rakennetaan, mitä ei missään vaiheessa ole tarkoitus purkaa?

Kun katselin niitä rumia kerrostaloja, alhaalta ylös katorajaan asti, tajusin, että perhana, minähän ihan oikeasti näen ihan tarkasti. En ymmärrä mistä sain päähäni, että näköni muka olisi huonontunut. Tai sitten se, että käytin puolet ajasta vääränvahvuisia silmälaseja sai aivoni luulemaan niin.

Yhden kaupan fasaadissa oli valtava mainoslakana. Siinä oli kaksi mallia, mies ja nainen. Mietin, että ovatpa nuo hyvännäköisiä. Kerrankin onnistunut mainoskuva. Mies oli sellainen karunkomea, luonteikas ja miehekäs, näytti vähän yhdeltä filmitähdeltä. Nainen oli tietysti kaunis ja ylväs ja näytti hitusen Julia Robertsilta, ja molemmat näyttivät hyvin tyylikkäiltä. Kun kävelin lähemmäs, huomasin lakanan alalaidassa tekstin. Jeff Bridges ja Uma Thurman. Jep, mies siis oli se, joksi häntä luulin, mutta jonka nimeä en ole koskaan oppinnut muistamaan. Uma Thurmania sen sijaan en edelleenkään kuvasta tunnistanut, vaikka hän on mielestäni ehkä yksi kauneimpia hollywoodtähtiä, ja todellakin tunnistettava hahmo. Ainakin ennen kauneusleikkauksiaan. Eli olisi minun hänet pitänyt tunnistaa, mutta ehkä näköni ei sittenkään ole hyvä. Sitten mietin, onko syynä enemmänkin ne kauneusleikkaukset.

Ehkä olen vain vähän hunero, ajatuksissani enemmän kuin ennen, koska en viitsi olla enää niin valpas kuin nuorempana. Siitä nämä hassut sekaannukset.

Kotiin päästyäni laitoin meillä hyvän aamupalan ja join pannullisen kahvia. Sitten melkein heti perään ruokaa, että Kaunomielikin ehti syödä, ennenkuin poistui taas luotamme viettämään laatuaikaa meitä kiehtovammassa seurassa.

Unelleni löytyi mahdollinen tulkinta. Ainakin toistaiseksi, jos nyt mitään muuta vielä enemmän tulkintaa muistuttavaa ei tapahdu. Hitusen hataraa tämä tamaramaunosteluni. Ehkä siitä unesta htällä kertaa oli jopa jotain hyötyäkin.

3 kommenttia:

  1. Ensimmäistä kertaa mie annoin unen vaikuttaa päätökseeni. Aivan joutava juttu (kaverin kirjoitus oli harmittomalla mutta ei kovin kivalla sivustolla kopioituna ja naurettuna, päätin olla linkkaamatta ko. sivustoa kaverille, vaikka ensin meinasin että sen olis hyvä tietää) mutta uni pani miettimään, että onko tarpeellista ja seuraako siitä mitään hyvää. Tarviiko sen tietää. Ampuu kuitenkin viestintuojan.

    Ennen vanhaan tehtiin rakennuksia kestämään, eikä väliaikaiseksi ja kertakäyttöiseksi. Kuten kaikki muukin. Musta on kauheaa, että minua nuorempia taloja tuomitaan liian vanhoiksi ja huonoiksi asumiseen ja jopa korjaamiseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyydän anteeksi törkeää sulkumerkkien väärinkäyttöä.

      Poista