Every claim you stake.

En muistanutkaan vielä kertoa, että harrastin kulttuuria viikonloppuna. Kävin katsomassa Viikatetta. Olisihan täällä ollut Cheekkikin, mutta. Ei tullut mieleeni mennä sitä katsomaan.

Viikatteen tuotanto ei herätä minussa suuria tunteita. Kuuntelin sitä varmuuden vuoksi youtubesta ennen keikalle menoa, etten vaikuttaisi paikan päällä asiantuntemattomalta. Sujuvaa sanoilla ja sanonnoilla tyylittelyä ilman erityistä ilmaisuvoimaa. Perusmollihumppaa, jossa luotettava, tervan ja savun aromi.

Sen sijaan lavaesiintyminen herättää minussa ihan riittävän suuria tunteita. On oikein miellyttävää katsella kun Kaarle Viiketteen kaliiberia oleva ruma mies rokkikukkoilee lavan reunalla ja hallitsee instrumenttinsa suvereenisti.

Kävin tarkistuttamassa näköni. Plussanäköni on lähes ennallaan, mutta oikeaan silmään lisättiin hetken epäröinnin jälkeen 0,25 tehoja. Hajataittoni on nykyisin lähes olematon. Nykyiset lasini siis korjaavat sitä liikaa. Siitä se päänsärky.

Jotenkin onnistuin vahingossa osumaan samalle optikolle, joka tarkisti näköni edelliselläkin kerralla. Tämä oli siis toinen käynti optikolla ikinä. Tämä optikko saa minut tuntemaan itseni vainoharhaiseksi viisivuotiaaksi, joka vain yrittää huijata jotta saisi lasit kun kaverillakin on. Sain taas toimenpidekammokohtauksen, enkä antanut mitata silmänpainettani.

Sovittelin lisää laseja, kahdessa eri paikassa. Ensimmäisessä kaksi asiantuntevaa myyjää vuoroin tarjoilivat minulle kehyksiä suoraan päähän sovitettuina. Toisessa hitusen elämäänsä, tai ehkä mahdollisesti asiakkaisiinsa väsähtänyt asiakaspalvelija ojenteli minulle laseja käteeni ihan pätevästi. Hän tiesi mitkä olisivat sopivan kokoisia. Tunnustin hänelle vihdoin, mitä etsin. Rakkautta ensi silmäyksellä. Kun laittaisin lasit päähäni, tuntisin heti, että meidät on luotu toisillemme, että nämä olisivat ne oikeat. Hän katsoi minua hitusen kyynisen näköisenä.

Optikkoliikkeissä työskentelevillä henkilöillä on itsellään keskimäärin melko omituisia laseja. Onhan se ihan luonnollista, ammattitauti tai henkilökunta-alennus. Minulle tulee usein hieman nolo olo, kun kirkaisen, että hyi, apua, en halua näin outoja sovittaakaan, ja vieressä on henkilö, jolla on vielä kummallisemmat.

Tarkkailen miehiä edelleen. Yhdellä on ikänäkö. Toisella sama vaiva olkapäässä kuin minulla, luulee hän. Suositteli minullekin leikkausta. Kolmannella suonikohjuja.

Luulen, että teen jotain väärin.

Äitinikin arvelee, että teen jotain väärin. Juttelin hänen kanssaan. Puhuimme niitä näitä, ja tulin maininneeksi, että asuminen kerrostalossa on helpompaa kuin omakotitalossa oli. Hän oli huolissaan siitä, että elämäni on niin helppoa, että laiskistun.

Käytyäni 22 vuotta putkeen kokopäivätyössä (poislukien äitiyslomat) ja huolehdittuani kahdesta erityisruokavaliolapsestani kohta 20 vuoden ajan yksinhuoltajana (joko käytännössä tai sekä teoriassa että käytännössä), olen itse välillä huolissani ihan erilaisista asioista.