You'll get by.

Olen ollut kovin hiljainen tähän suuntaan. Hassua, että näinkin voi käydä. Välillä tuntuu, etten millään malta olla harrastamatta henkistä exhibitionismia senkin uhalla, että juttujani lukevat kuusi ja puoli ihmistä ovat kaikki henkilöitä, jotka tuntevat minut myös tosielämässä ja pystyvät hyödyntämään viiltävän syväluotaavaa itseanalyysiani ovelaan hyötyperäiseen manipulaatioon ja sadistisiin ihmiskokeisiin.

Ehkä kuvitelmissani näin onkin.

Viikonloppuna oli hauskaa. Oloni oli vähän kevytmielinen. Kaikki on hyvin. Hymyilin paljon, osittain vähän väkisin, yritin pitää kasvoni rentona ja antaa sen onnellisuuden, jonka tunnen sisälläni tirskua pintaan, mutta ei se lopputulos ihan siltä näyttänyt valokuvissa. Asialla ei liene edelleenkään suurta merkitystä.

Joulu lähestyy, enkä saa millään kiihdytettyä itsenäni edes auttavaan joulustressiin. Sellaiseen roihuun, joka saisi minut tekemään listoja, siirtämään tavaroita kaapista toiseen, kuorruttamaan hyllynkulmia koristeilla ja leipomaan loputtomasti. En muista aikuisiällä sellaista joulua, etten olisi jossain vaiheessa romahtanut sikiöasentoon kodinhoitohuoneen tai sellaista tilaa esittävän interiöörin lattialle.

Hetkellisesti tunnen kyllä ahdistuksen väreitä, kun kuuntelen kanssanaisieni joulusuunnitelmia. Sitten se taas menee ohi. Luulen, että siivoan lopulta kyllä. Ruokaakin laitan, laitanhan minä sitä muutenkin. Leivon jotain juttua, yhtä tai kahta. Ei niitä oikeastaan kukaan muu söisi kuin minä.

Lähetin kortteja. Ne eivät edes suurin osa olleet joulukortteja, mutta tosi hienoja. Ostin aiemmin näitä Annika Hiltusen kortteja ja laitoin kehyksiin seinälle. Ovat juuri kuin omia tyttöjäni, Tämä on Diiva ja tässä on Kaunomieli, se maanisesti leipova lapsi.

Löysin jälleen uuden neuroosin. Sen lisäksi, etten voi ostaa hedelmiä paritonta määrää, huomasin vasta jälkeenpäin, ettei minulle tullut mieleenkään ostaa itselleni, seinälle laitettavaksi muuta määrää kortteja kuin neljä. Valikoin vaikka miten pitkään minkä niistä viidestä hienosta jätän ostamatta. Ratkaisu, että ostaisin viisi, ei vain käynyt mielessänikään, eikä tähän ollut mitään käytännön syytä. En vieläkään edes tiedä, mihin nuo ripustan. Nyt ne ovat Mummon ompelukoneen reunalla.

Jouluna aion syödä aurajuustoa ja juoda jalluglögiä ja lukea jonkun upottavan kirjan ja pelata Kiekkomaailman lautapeliä ja Zombieapokalypsia Kaunomielen kanssa. Kuunnella kun Diiva soittaa kitaraa ja ilma on pehmeää pumpulia, ja aina välillä keitän kahvit.