Vastaantulijoiden kaistalla on vittumaista luistella.

En ehkä ole kaikkein terävimmilläni juuri nyt. Pystyn kyllä skarppaamaan, ja suoriutumaan ihan siedettävällä menestyksllä yli tunnin mittaisesta yksinpuhelusta, jonka tarkoitus on siirtää sekä äänekästä että hiljaista tietoa itseltäni kuulijoille, mutta tämä skarppaaminen on väistämättä jostain muualta pois.

Kuten siitä, että aamulla lähdin kotipihasta eri suuntaan kuin yleensä, koska toinen pää pihatiestä oli tukittuna, ja päädyin ajamaan vastaantulijoiden kaistaa. Tie oli kaksisuuntainen, mutta siinä oli välissä koroke ja kaide, ja minä siis ajoin väärällä puolella.

Siirryin hyvin äkkiä jalkakäytävälle, joka oli juuri kohdallani suotuisan leveä ja jalankulkijaton.

Unohdin evääni kotiin ennen tuota. Otin ne kyllä jääkaapista, mutta jätin eteiseen. Elin päivän juotavalla jugurtilla ja sokerilla eri muodoissa. Niin ja kahvilla. Ihan hyvin. Söin evääni kun tulin kotiin. Kaunomieli oli pyynnöstäni siirtänyt ne jääkaappiin. Muutkin söivät mitä kiinni saivat. Leikin vekkulituvan pikku emäntää taas jouluna.

Evääni olivat kebabia. Söin sitä eilen kolmasosa annoksen. Tänään kaksi kolmasosaa. Koska ruokavalioni oli päivällä ollut sokeripainotteinen, kaipasin elämääni tasapainoa, ja pyörittelin mikroa odottavan kebab-lautaseni yllä Lidlin kertakäyttöistä ruususuolamyllyä. Mylly rouskui, mutta mitään ei tuntunut levittyvän lautaselleni. Olin unohtanut poistaa suojakannen, ja kaikki rouskuttamani suola oli kerääntynyt sen sisään. Näppärää.

Jätin puhelimeni äänettömälle, eivätkä sukulaiseni tavoita minua. En tiedä, olisiko minusta juuri älyllistä seuraakaan juuri nyt. Mummo halunnee tietää lapsenlapsensa treffikumppanin sukupuolen, ja oli yrittänyt soittaa meille kaikille. Kukaan ei ollut huomannut puhelimen soittoa.

Minun ei pitäisi yrittää tehdä mitään Facessa. Se ei vain ole minun juttuni. Kaunomielen ystävät olivat leiponeet piparkakkuja meillä ja koristelleet niitä huolellisesti karamellivärein ja strösselein. Nuuskamuikkuset, kanit ja ahmat näyttivät kovin psykedeelisiltä ja humoristisilta mielestäni, ja nappasin niistä hitusen sarkastiseksi tarkoittamani kuvan ja laitoin faceen. En usko, että sarkasmini välittyi.

Puolen vuorokauden kuluttua katsoin pipareita tarkemmin, ja huomasin, että yhteen oli kuvioitu huolellisesti kaunis vaaleanpunainen vagina. Hetken kiroilin mielessäni sitä taipumustani, etten käytä silmälaseja kuin töissä, vaan kotona, silmieni väsyessä erityisesti iltaisin, tyynesti vain arvaan mitä luulen näkeväni. En aina arvaa oikein. Tuo kyseinen intertekstuaalinen pipari oli onneksi rajautunut pois kuvasta, kun uskalsin tarkastella sitä vähän tarkemmin. Aloin katsella niitä nuuskamuikkusiakin vähän epäluuloisemmin, etteivät vaan olisi puuhaamassa mitään säädytöntä. Pitää varmaan vain syödä nuo pois, ennen kuin alan enemmän vainoharhaiseksi.