Juhannus tuli ja meni. En tehnyt taikoja, lähinnä koska oli kylmä. Mutta ei minua ihan kamalasti edes kutkuta tietää kuka voisi olla tuleva sulhoni. Kerran lähteen pinnasta heijastui pääsiäismunasormuksen pudottamisen jälkeen herra Darth Vader, jota en ole vieläkään tavannut, ja joka saattaa joidenkin lähteiden mukaan olla kuollut, joten olen vähän skeptinen vähintäänkin aikajärjestyksen virhemarginaalin suhteen.
Lapsilykkyäkään en tarvitse, enkä oikeastaan usko ihan niin suureelliseen taikavoimaan näin suomalais-ugrilaisessa kansanperinteessä. Voodoo voi olla eri juttu, en ole kokeillut.
Toisaalta suomalais-ugrilaisuus on joskus ihan tehokastakin. Ruispellossa alasti uiminen olisi mahdollisesti houkutellut paikalle utelaita kylänmiehiä joiden päähän olisi jotenkin taianomaisesti saattanut johtua ajatus sulhoilusta ja lisääntymisestä, mutta ei, näissä asioissa uskon, että melkein kannattaa lähteä merta edemmäs kalaan. Terkkuja naapureille.
Olin siis kotopuolessa käymässä. Sää oli kipakka, mutta ei oikeastaan haitannut. Olen aina pitänyt juuri sellaisesta, että ilma tuntuu kirpeältä hengittää mutta voi silti leuhottaa takki auki.
Nukuin teltassa, pehmeällä superlonpatjalla ja kahden täkin alla. Pötköttelin siellä hyvän tovin myös päivällä, ja herkuttelin löytämälläni aarteella. Sue Graftonin Aakkosdekkarisarjan osa K, jota en joko ole koskaan ennen lukenut, tai sitten olin onnistunut aivan täysin unohtamaan tapahtumat. Lopputulema oli sama. Tässä osassa Kinsey syö paljon vähemmän kuin muissa, mutta syöpötytti silti.
Savusaunassa en voinut olla samaistumatta palvattavaan lihaan. Tyttäret eivät ehtineet mukaani, koska nykynuorten elämä on niin kiireistä, ja tunsin aiheen johdosta samanlaista harmistusta kuin tajutessani pari viikkoa sitten, että kas, kaksi päivää kesälomastani osuu sellaiselle kalenterinajalle, jolloin he ovat jo koulun penkillä. Voi HARMI. Mitähän IHMETTÄ äiti oikein keksii tehdä kaikella sillä ajalla IHAN YKSIN.
Kävin myös pulikoimassa paljussa, +40-asteisessa vedessä keskellä metsää, vuoren rinteellä, missä tuuli ja paistoi aurinko. Autuas olo, lilluin siellä kunnes sääriluuni muuttuivat spagetiksi.
Automatkoilla kuuntelin pitkästä aikaa musiikkia. Myös Paramore, Biffy Clyro ja Maroon 5 olivat ohjelmistossa, emmekä tapelleet yhtään. Diiva muksaisee minua aina, kun jossain näkyy keltainen auto. Tätä on jatkunut vuodesta 2011, eikä minua vieläkään pahasti ärsytä.
Autossani on kyllä aika huonot stereot, peruutustutka ja sumuvalot eivät toimi ollenkaan. Jarrupalat ovat sentään lähes pakasta vedetyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti