lauantai 28. kesäkuuta 2014

On se eläin.

Tänään huomasin selvästi edistyneeni. Ne lihakset, joilla nautin elämästä ja vapaudesta, ovat pikkuhiljaa vahvistuneet, ja tunsin suorastaan liikunnan iloa hypellessäni tehtävästä, hetkestä, mahdollisuudesta ja päähänpistosta toiseen. Jäin puhumaan asioita työpäivän jälkeen, koska minua tarvittiin, vaikka tiesin, että kotona minua odottaa kaksi nuorta naista asioineen. kotona istuin rauhassa ja join hyvän kupin kahvia, vaikka tiesin, että ehkä voisimme jo lähteä ja olla jo perillä tai ainakin matkalla, että ehdimme käydä kunnanviraston postilaatikolla ja kaupassa ja viemässä Kaunomielen kaverilleen ja sitten Diivan kanssa penkomaan alennusmyyntejä ennen kauppojen ristikoiden laskeutumista lähellä olevassa ostoskeskuksessa. Ja vaikka tiesin, että tuo kahvikuppi (0,6 l) saisi minut valvomaan aivan liian myöhään.

Kauppaillessani kaikessa rauhassa kiersin sekavan sekatavaraliikkeen joka hyllyn, etsien hermostumatta pyykkinarua (ompelutarvikkeiden joukossa), ja huolellisesti mietin otanko sinistä, punaista vai valkoista. Otin sinistä. Se ei tyhjänä erotu niin paljon mäntymetsää vasten, arvelen. Ja oli nättiä. Pingotan sen siis kahden puun väliin takapihalle, kuten akuankassa.

Löysin myös Changesta perusmallin mustat liivit puoleen hintaan, ne sellaiset vähän kuin minimizer-malliset, jotka sirontavat runsasta profiiliani optimaalisesti. En yhtään pidä liiveistä, joissa ajovalojen keilat valaisevat maantien ojia, kyllä niiden pitää näyttää tietä suoraan eteenpäin. Ja sitten vielä, vaikka ei tietenkään olisi pitänyt, kompastuin SoyaConceptin mekkoon, sellaiseen perunasäkinmuotoiseen. Siis kuin kotelomekko, mutta ovelilla leikkauksilla hulmuava viskoosi on saatu laskeutumaan väljästi mutta melko kapealinjaisesti suoraan alas, ja liikkumaan mukana vartaloa imartelevasti. Toimii minkä tahansa jakkuni ja neuletakkini ja hartiat peittävän huitulariepuni kanssa, missä tahansa, jos ulkolämpötila on yli 13 astetta. Käärmeenvärisenä, ja sehän sopii kaikkeen mitä minulla on. Ne aina välillä osaavat homman.

Kotiin tultuamme viikkasin pyykkiä, silitin ja järjestin tavaroita samanaikaisesti, lukitsin itseni ulos, kuuntelin Diivan murheet kahdelta päivältä ja annoin ohjeita miten kolmella tennispallolla jonglöörataan. En osaa sitä itse, mutta olen tosi hyvä neuvomaan muita lähes kaikessa. Riemuitsin aivan innoissani siitä, että huomenna voi nukkua pitkään, joten saan siivota ihan niin myöhään kuin haluan.

Ja vaikka koko ison, oman viikonlopun, vaikka tytöt ei lähde nytkään yhtään mihinkään, koska siellä on vesirokko, ja he ovat kahteen pekkaan sairastaneet sen jo yhteensä viisi kertaa. En tarkalleen tiedä miksi, mutta ei hirveästi huvita kokeilla, josko se taas tarttuisi.

Työviikko on ollut aika raskas, ja päässäni on nyt vähän liikaa kaikenlaista irrallaan, vähän kuin auton hansikaslokero olisi auennut, ja tavarat lentelevät ympäriinsä auton pyöriessä hidastetusti ilmassa akselinsa ympäri. Luulen, että tämän yön ja unien aikana ainakin osa niistä tipahtaa asettuu aloilleen, jonka jälkeen isoimmat ja vaarallisimmat niistä erottaa selvemmin, ja niille voi sitten tarvittaessa ehkä tehdä jotain. Tai väistää.

Viime yönä unessani oli mammutinmuotoinen ja -kokoinen metsäsika. Siis jonkinlainen karvainen villisika tallusteli metsässä ohitseni, sillä oli kamalan pitkät torahampaat ja valtava kärsä. Nyt kun tuon tähän kirjoitin, tuli tietysti heti kaikenlaisiakin tulkintoja mieleen, mutta aamulla tulkitsin tuon kyllä ihan vain yleispäteväksi hyväksi enteeksi sen kummemmin erittelemättä mihin elämänalaan se viittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti