torstai 1. toukokuuta 2014

Do-nots.

Ylellistä, herätä torstaiaamuna puhelimen vakioherätykseen, ja todeta, että tänään ei tarvitsekaan. Nukuin vielä kolmisen tuntia, keitin kahvit juuri avatusta pakasta (tuoreet aromit), ja tytöt nukkua posottavat vielä pitkään. hanaa olla yksin. Toistaiseksi en ole saanut yksinelosta tämän suurempia kicksejä, mutta tämä on aika paljon.

Suunnitelmani on, että ensin tyhjennän pääni kaikista turhista sisustuselementeistä, pyyhin pinnat mikrokuituliinalla, avaan ikkunat ja ovet ja tuuletan kunnolla. Mutta ei mitään kiirettä.

Vappusuunnitelmiin kuuluu hieman myöhästynyttä talvirenkaiden vaihtoa (täällä on satanut lunta vielä toissapäivänä), lisää munkinpaistoa (eilen pyöräytin jo yhden satsin), pieni vappuajelu hulinan äärelle ja lenkkeilyn uudelleen aloitus. Ja ulkona istuskelua kahvikupin kanssa.

Liikkuminen on viime viikkoina jäänyt liian vähälle, kun olen hakenut uutta elämänrytmiä. Ja pakonomaisesti halunnut varmistaa, että tiskipöytä kiiltää ja pöydät notkuvat hyvästä kotiruuasta. Koska jos tiskipöytä ei kiiltäisi, tai lapsilla ei olisi itse tehtyjä sämpylöitä, lautasmallin mukaisia ruoka-annoksia, vähäsokerista rahkaa ja valmiiksi viipaloituja välipalasalaatteja, riski siihen, että hetkenä mina hyvänsä luhistuisin ja alkaisin karjalaiseen tapaan itkijänaisena jollottaa olevani maan matonen ja äideistä äitymättömin kasvaisi liian suureksi. Moraalinen selkärankani säilyy pystyssä ruuan kautta, kuten jo sukupolvien ajan on ollut tapana.

Nyt kun asioihin on tullut jo ajallista etäisyyttä, rutiinit hakeutumassa urilleen, uskaltanen lisätä palettiin muutakin kuin kodinhoidollisia tavoitteita. Kaivan piironginlaatikosta sykevyön ja orjuutan uskollisen Suuntoni jälleen orjapiiskurikseni lenkkipolulle. En oikeastaan tarvitse siellä polulla kirittäjää, taaperran tai liidän aina kulloisenkin mielialani mukaan ja olen siihen tyytyväinen, mutta itse lenkille lähtemiseen riittävän usein tarvitsen tarmokkaan peräänpotkaisijan. Viimeksi tuo Suunto toimi siinä ihan hyvin.

Painoni kanssa painin myös enemmän lähitulevaisuudessa. Nyt mahassani köllöttelee kaksi sokeroitua kookosrasvassa paistettua rinkelimunkkia.

Tilannepäivivys T + 2h. Tytöt heräsivät, Diiva arseilee, mikään ei ole hyvä, ja se mikä ei ole hyvä, on äidin vika. Väitin mm. että ei saa laittaa farkkutakkia. En tod. ole sanonut niin. Asenteemme ovat huolestuttavan lähellä toisiaan.

Onneksi tuli taltioitua tuon aamuhetken auvo tähän.

4 kommenttia:

  1. Juuri tämän takia tulee kirjata ylös kaikenlaiset hetket: Kun menee hyvin, kirjataan, jotta voidaan päinvastaisessa tilanteessa todeta, että joskus on mennyt hyvin. Ja kaikki sama toisin päin.
    Juuri tämän takia.

    VastaaPoista
  2. Jep. Oli meillä taas illalla hauskaakin. Ne on hauskoja kakaroita.

    VastaaPoista