Viestejä taivaalta.

Tänään on ollut hyvä aikasuhdepäivä. Ajatus oli lähteä töistä tirpakasti vähän ennen neljää, hakea Kaunomieli kyytiin, kurvata nopsaan kotiin, puunata flunssainen Diiva esiintymiskuntoon, siivota keittiö ja laittaa pesukone pyörimään, kurvata takaisin kylille pikaruokapaikan kautta, toivoa että löytyy parkkipaikka ja että lippuja on vielä saatavilla, katsoa läpi kuusitoista tanssiesitystä, tulla kotiin laittamaan pyykit kuivumaan, ja mennä aikaisin nukkumaan jotta olisin virkeä huomenna uuteen työpäivään. Näin siis ajattelin.

Sitten Kaunomieli tuli autolle, muttei suostutunut tulemaan sisään ennen kuin etsin hänelle paperia. Niillä hoodeilla, mistä hänet pitää hakea, asuu sellainen mummeli, joka joka juttelee variksille. Ne seuraavat mummoa maassa hyppien, ja katsovat tiiviisti samaan suuntaan hänen kanssaan. Joskus ne seuraavat myös kaunomieltä. Nyt Kaunomielen oikea käsivarsi (paljas sellainen, kun oli lämmin päivä ja hihaton paita) oli suurelta osin mustan ja valkoisen kirjava linnunpaskasta. Sitä oli tippunut taivaalta, koko käden mitalta, mutta ei yhtään pisaraa hiuksiin tai vaatteille.

Kurvasimme siis lähimpään Lidliin ostamaan kosteuspyyhkeitä. Ja minttupuffetin. Ja siihen se tehokkuus sitten herpaantui, onneksi.

Sain sentään piirrettyä Diivalle silmät ja posket, ja suostui ottamaan särkylääkettä. Ja ehdimme syödä, ja löysin parkkipaikan, ja aikaa jäi vielä myös kävellä ympäriinsä ennen esityksen alkua niin kauan, että ehdimme kuvitella että olemme ihan vieraassa kaupungissa ja sain rakot pikkuvarpaisiin. Ja oli sellainen olo, että näinhän kesäillat pitäisikin viettää, hengaillen ympäriinsä, ilman että on kiirettä tehdä listan seuraava asia.

Diiva tanssi taas kauniisti, ja minä en edes itkenyt. Ja oli musiikkia, ja ihania nuoria ja vanhempiakin ihmisiä, ja muistin, että haluan päästä tanssimaan. Sitten laitan kyllä mukavammat kengät. Näin vanhoja ja uusia tuttuja, ja ihmettelin taas, että olen tosiaan asunut täällä niin kauan, että tunnen ihmisiä jotka asuvat myös täällä.

Tässä on excelini tämänhetkiset Top 100 vaatteen joukkoon mahtuvat kengät. Ihan kesäisimpiä ei ole vielä käytössä, eikä keltaiset juoksulenkkarini ole "kengät" kategoriassa, vaan "urheilu", missä ovat muutkin sellaiset vaatteet tai asusteet, joita en voi käyttää muussa tarkoituksessa kuin varsinaisessa urheilutoiminnossa. Noilla ruskeilla kävelylenkkareilla olen saattanut käydä kuntakeskuksen S-marketissa, tai ajaa autoa ilman urheilutarkoitusta.



Ostopäivät eivät pääosin pidä paikkaansa, tuo sarake pitäisi siivota jonain hyvänä muistipäinänä. Useat kengistäni ovat vuosikertakamaa, ja olen nyt päivännyt ne tuohon exceliinlisäämispäivän mukaan. Copy-paste, tai joku muu häiriintynyt idea. 2014 vuoden puolella olen noista hankkinut vain Converset. Käyttökertojakin olen joutunut vanhimpien osalta arvioimaan, ja olen ollut arvioissani varovainen.

Ilman tätä exceliä en millään uskoisi, että käytän niitä viininpunaisia Marco Tozzin sangen sovinnaisia, jopa tylsiä avokkaita noin kamalan paljon. Etenkin, kun ne sijaitsevat työpaikalla. Kävin niillä vahingossa kotona yhtenä päivänä, kun sairastuin kesken päivän.

Ei sillä, ettäkö tämä tieto jotenkin mullistaisi elämäni. Mutta olen kuitenkin valistuneempi tehdessäni ostopäätöksiä. Tajuan, miten suuren ajan elämästäni vietän erilaisissa pyjamanhousuissa. Ja töissä.