tiistai 30. toukokuuta 2017

Paniikki on aliarvostettua.

Vietin perjantain gorillannäköisen terijoensalavan alla. Sen profiili näyttää kauempaa valtavalta gorillalta, joka nojaa rystysiinsä. Join kolme päärynäsiideriä, ja leikkisöin ruohosta valmistettua leikkiruokaa. Meitä oli neljä, ja kaikki olimme ihan ok, vaikka kukaan ei puhunut mitään. Puhuminen on yliarvostettua. Siellä oli jo kesä.

Kävin hautausmaalla ja järvessä, joka on minulle Pyhä Paikka, ja metsässä, ja torilla syömässä jäätelöä, ja saunassa. Nukuin majassa, jonne kuului lintujen karjuntaa, vaikka ei niin hyvin kuin telttaan olisi kuulunut. Sitä on ikävä kotona.

Sitten ajoimme takaisin pohjoiseen ja täällä kesä vasta aloittelee, ja vasta tänään. Onneksi otin mukaan vähän mielentyyneyttä, jonka olin ilmeisesti unohtanut metsään joskus aiemmin.

Enköhän minä tästä viikosta selviä. Nyt tuntuu siltä. Luulen, että perjantaina voin olla eri mieltä asiasta.

Tanssin valssia eilen. Ei varmaan olisi pitänyt. Olisin voinut senkin ajan stressata ja tehdä excel-taulukoita tekemättömistä töistäni.

En oikein tiedä, mistä aloittaisin. Äsken minulla oli joku visio, mutta unohdin sen, kun muistin toisen asian, joka piti hoitaa netissä, ja eksyin siis tänne.

Nyt hoksasin, että minun olisi pitänyt käydä hakemassa postimyyntipaketti Ärrältä. Nyt en varmaankaan enää ehdi. Voisin siirtää sateenvarjot pois naulakosta, jonnekin kauemmas. Vaihtaa vihdoin lakanat toissaviikkoisen yövieraan jäljiltä. Alkaa kuuraamaan keittiötä, mutta toisaalta, kohta sotken sitä taas.

Kauanko itsetehty juustokakku säilyy jääkaapissa? Siis priimakunnossa.

Voisin inventoida jääkaapin.





3 kommenttia:

  1. Tässä on draivia, josta tykkään. Mukavaa kesää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkemmin ajatellen haluaisin tuon pilkun pois. Muuttuisiko mikään.

      Poista