Aamulla kun kello soi, minua nauratti unessani. Että hah, entä jos jonkun pitäisi oikeasti herätä näin väsyneenä. Ja kas, sitten heräsinkin.
Olen kahden päivän ajan toiminut melko paljon roudarina ja juomanlaskijana. Osan ajasta muikean korkeissa koroissa. Olo on ollut ihan pirskahteleva ja juhlavakin aina välillä. Tämä väsymys tuli melkein yllätyksenä, mutta ainahan se niin on, että eniten väsyn korvien välistä, ja se valuu sitten jäseniin.
Työpäivän jälkeen olin tänään vielä hieman pirskahteleva, ja päädyin terassille. Ja toisellekin. Viileässä varjossa ja kesän lämmössä oli mukava olo. Alan osata olla kaupungissa kuin pihassani. On suorastaan mukavaa, kun siellä on muitakin.
Kun piipahdin naistenhuoneessa, näin itseni peilistä. Hämmästyin positiivisesti siitä, että näytin näinkin nuorelta. Oloni on fyysisesti n. 75-vuotias.
Melkein kaikki vaatteeni ovat likaisia, koska en oikeastaan ole ehtinyt pestä pyykkiä. Ehkä olisinkin, mutta sitten en olisi ehtinyt nukkua tai höpötellä tyttärien kanssa magnustinkeräksi kiertyneenä. Arvostan näistä molempia ajankäytön muotoja suuresti. Tänä aamuna ainoa puhtaat farkkuni olivat työpaikalla, samoin kuin n. 5 paria kenkiä. Mietin, pitäisikö minun mennä töihin pyjamahousuissa ja vaihtaa asua siellä, mutta Pariisista ostamani norjalaisvillapaitoihin pukeutuneiden porojen ja bulldogien kuvittamat lohenpunaisen ja turkoonsinkirjavat pyjamahousuni menivät rikki viime viikolla. Minulla ei ollut puhtaana ja silitettynä mitään järkevää mekkoa tai hametta, eivätkä käteni jaksaneet kannatella silitysrautaa, joten kaivoin piironginlaatikosta käyttööni oikeastaan talvikäyttöön lajittelemani mustat suorat ja kapeat housut. Sellaiset astetta asiallisemmat. Sitten tajusin, ettei minulla ole niihin sopivia kenkiä. Minulla ei ole yksiäkään tummia, vuodenaikaan sopivia kenkiä. Paitsi ne yhdet, joissa on punaiset korot ja muutenkin paljon väriä, mutta olen jo käyttänyt viikon korkokenkäyliannostukseni. Puin jalkaan tummanpunaiset Converseni, ja päätin, että tämä on nyt trendikästä. Harmaat Converseni olivat töissä, mutten jaksanut vaihtaa.
150 vaatetta (sisältäen myös talvivaatteet, urheiluvaatteet, ulkovaatteet, huivit, alusvaatteet ja kengät) on juuri nyt vähän liian vähän. Löysin kaupasta viime viikolla mustan väljän trikootopin, joka oli ehkä melkoisen suomirock, mutta ostin sen kuitenkin, koska vaistoni sanoi niin. Tänään tajusin, että sehän on vallan mellevä terassivaate. Juuri sellaisenhan juuri minä tarvitsinkin.
Saatan tarvita myös uudet kesähousut, sellaiset, joita ei ole tarkoitettu puutarhanhoitoon, ja jotka eivät ole farkut. Ja mustat kengät, jotka eivät ole avokkaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti