keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Kuin tähti taivaalle putoaa.

Minulla on ollut yläselässä sellainen näyttöpäätejumi. Ylipäänsä tässä iässä huomaa, että pitäisi tehdä kaikenlaisia outoja kurotuksia, kiepautuksia ja taivutuksia enemmän, jotta ei kohta kävelisi hartiat ylhäällä, kädet sivuilla ja yläkroppa timmisti kuosissa kuin mattieskohytönen. En kyllä tee mitenkään erityisen staattista näyttöpäätetyötä, vaan naputtelun lomassa hypähtelen ylös kiroilemaan, ravaan edestakaisin ilman kenkiä aina kun puhun puhelimessa, juoksentelen edestakaisin ja joskus kauemmaksikin, haen kahvia viisitoista kertaa päivässä portaat ylös-alas-kipittäen. Pari viikkoa sitten liukaustuin viipottaessani viinirypäleeseen, lensin kaaressa taaksepäin, laskeuduin kopiokoneen päälle kyynervarsi edellä, sain mustelmia ja takaraivon kipeäksi mutta onnistuin pitämään sekä puhelimen että läppärin turvassa vatsani päällä. Turvatyyny.

No siitä huolimatta selkää on jumittanut, ja rintarangassa tuntunut jännityksiä.

Ostin sellaisen hän-tahtoo-veivaa-veivaa -lärpäkkeen, en selättimen, vaan ilmeisesti hitusen laaduttomamman tuotteen, jonka sivuvaikutuksena pitäisi olla vyöhyketerapeuttinen hieronta jalkapohjille. Sijoitin sen keittiöön, siis strategisesti sohvan ja jääkaapin väliin. Kohta on kriittinen myös tiskipöydän- ja koneen, hellan, pyykkikoneen, kodinhoitohuoneen ylipäänsä, suihkun, saunan, vessan, ja Diivan huoneen kannalta. Aina kun menen ohi, veivaan. Jo toista päivää.

Selkäranka rutisee ja napsuu. Kroppaan tulee pieniä pinteitä jotka liikkuvat sik-sakmaisesti ylärangasta lantioon, kankkuihin ja reisiin, ja jännitykset pikkuhiljaa vähenevät. Veri kiertää sisäfileissä. Kuona-aineet suorastaan syöksähtelevät pingertyneiden lihasten uumenista suonissani kiertävään liuotinnesteeseen ja lilluvat edestakaisin jäteöljymäisesti. Tunnen eheytyväni fyysisesti. Pää ainakin on kipeä kuin mikä.



Sitten söin pähkinöitä, ja sain vatsaan sappikohtauksenomaisen poltteen. Se ei tunnu sapessa, koska sappeni on jo likvidoitu Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin toimesta, mutta vatsalaukkua polttelee kovasti. Se ei ole närästystä, vaan polte säilyy vatsassa, ei kiipeä ruokatorveen. Mutta sattuu, ihan pirusti.

Sitten menin vielä syömään salaattia. Ei oikeastaan tehnyt mieli, mutta yritin olla järkevä ja tehdä hyviä valintoja. Ihan varmasti korvapuusti olisi ollut parempi valinta. Ihmisen ei vain pidä syödä asioita, joita ei juuri sillä hetkellä himoitse. Fetaan oli laitettu tilliä, ja se kiemurteli makuhermoissani hermostuneesti. Kananpalat olivat hyvin, hyvin epäilyttäviä. Salaatti maistui mullalle. Majoneesi oli hyvin majoneettista. Join monta lasia vettä, joka sekin alkoi maistuä äitelältä.

Aloin saada migreenioireita. Yökötti, kylmät ja kuumat väreet. Pelkäsin lisäksi alkavani ripuloida, jospa kyseessä olisikin ruokamyrkytys. Tämä tapahtui kaupassa, josta olin matkalla kohti Diivan vanhempainiltaa. Tietysti. Eihän tällaisena päivänä ihan vain työn raskaan raadanta riitä. Pitäisi myös mennä kuuntelemaan monisanaisia, asioita to-del-la perusteellisesti selittäviä aikuisia, jotka suorastaan hullaantuvat, kun saavat yleisökseen kohteliaasti ja kiinnostuneen näköisenä kuuntelevia ihan oikeita aikuisia ihmisiä häiriökäyttäytyvien teinien sijaan. Opettajiksi hakeutuu ihmisiä, jotka rakastavat omaa ääntään. Siinä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta minä en useimpina päivinä ole sellaisilla kierrosluvilla, että jaksaisin kuunnella moista, mikäli aihe ei ole vallan äärimmäisen kiinnostava. Tyttärien opintobyrokratia ei ole sitä, he sitäpaitsi hoitavat asiansa ihan itse tuolta osin. Olen sangen hyödytön vanhempi mitä tällaisiin tulee.

Vanhempainilta alkaisi performanssilla. Diiva käy musiikkilukiota, ja siellä käytetään hyväksi kaikki tilaisuudet esiintyä, kelle vain, puoliväkisinkin. Olin paikalla tuntia liian aikaisin, koska Diiva osaa kyllä laulaa ja tanssia, muttei ilmaista kellonaikoja säntillisesti. Puoli kuusi on hänen mielestään puoli tuntia ennen tai jälkeen kuuden, niinhän hän juuri sanoi.

Kyselin paikalla olevilta harrastelijateatteri-ihmisiltä, missä mahtaa olla *eläimen* *liikutus* (Nimi muutettu, koska Google. Tapahtuman nimi on outo, en ole vielä saanut selville miksi, eikä enää edes kiinnosta.) En ollut nähdä eteeni silmieni takana tapahtuvan salamoinnin takia, ja jouduin toistamaan itseäni muutaman kerran. Olin kuulemma Syrjähypyn harjoituksissa, eikä paikalla ollut yhtään norsua. Tässä vaiheessa tajusin kellonaikavirheeni, poistuin paikalta palatakseni uudestaan, vielä huonovointisempana.

Lopulta istuin yleisönä tuolissa takki päällä, väristen kylmästä ja hikoillen tuskaisesti, kaikenlaisia lihaksiani jännittäen jotta en ilmaisisi itseäni sopimattomilla tavoilla, ja muotoilin 142 kertaa käyttämästäni H&M:n kauniin harmaasta lintkuvioista ympyrähuivista itselleni oksennuspussia, ja vihdoin alkoi se performanssi. Se alkoi valojen räpsyttelyllä, hakkaavilla, poraavilla ja vinkuvilla äänillä. Kiemurtelin tuskasta. Nuoret artistit olivat valinneet teemaksen koulussa tehtävän remontin. Hienoa. Lauloivat ja räppäsivät Cheekin tahtiin.

Diiva tanssi raksahaalareissaan muiden mukana, lauloi ja stomppasi tahtia harjalla. Hahmotin koko jutusta hyvin vähän, mutta en oksentanut. Diiva hymyili ja hänestä pölähteli sellaista ihanaa tähtisumua niinkuin aina. Itketti, vaikka en ollut edes ihan kamalan liikuttunut tällä kertaa. En mennyt kuuntelemaan mitään asiapitoista tuon jälkeen. Ajoin kotiin muovipussi sylissä, ja kotipihassa syljeskelin aika pitkään.

4 kommenttia:

  1. Herranen aika... sie olet suurenmoinen äiti, kun käyt vaikka on migreeni!

    VastaaPoista
  2. Nyt en kyllä voi ottaa koko kunniaa ihan uhrautuvaisen vanhemmuuteni piikkiin, vaan suuri myötävaikuttaja on olemattomat julkiset liikenneyhteydet, joiden takia tuo odotus, ja poistuminen sitten tytön kanssa yhdessä kohti kotia oli kokonaisvaltaisesti inhimillisin ratkaisu.

    VastaaPoista
  3. Tuosta fyysisestä, tai siis naksuvista jne. Käy hierojalla. On muuten hyödyllistä. Ite käyn vähintään kerran kuussa, paitsi nyt pitää tihentää kun on ylimääräistä kremppaa.

    VastaaPoista
  4. Sainkin jo ensiapua niskaani hieronnan muodossa, tuohon yläniskaan ei muu auttanut. Pitäisi käydä ihan oikeastikin. Mutta tuo veivauslaite on kyllä oikeasti hyvä!

    VastaaPoista