Menin tanssikurssien kauden päätöstansseihin hyvin ristiriitaisin tunnelmin. Olin melko varma, vielä pihaan ajaessani, että tilaisuus olisi peruttu. Ja kyllä, tiedostan, että tuonkaltaiseen harrastustoimintaan liittyy riskejä. Toisaalta mielenterveyteni on myös hyvin riskialtis ilman sitä.
No, nyt tulee taukoa, monestakin syystä yhtä aikaa. Eilen tanssin siis kuin viimeistä päivää.
Kotona virittelin päälleni glittermekkoni, tajutakseni, että ainoat ehjät sukkahousuni ovat mustat ja 80 denieriniä. En antanut sen hidastaa mielialaani. Tanssipaikalla vielä nivoin jalkoihini pehmustettupohjaiset sämpylää muistuttavat nauhakengät, joista Charlie Chaplin olisi ollut kovin ylpeä. Ne hidastivat mielialaani hieman, ja vauhtiani.
Muutaman hitaan valssin ja tangon jälkeen vaihdoin jalkaani kopeapohjaiset korolliset tanssikenkäni, ja kyllä, luistoa riitti. En ollut ikinä tanssinut noilla fuskua, salsaa tai mitään muitakaan vinkeitä pyörähdyksiä vaativia lajeja, mutta nyt olen. Heti kättelyssä el Maetro nappasi minut fuskukaverikseen, ja kun hän heitti minut pyörähdykseen kuin frisbeen, hoin mielessäni kuin mantraa Helena Ahti-Hallbergin sanoja "vartalon painon tulee asettua keskilinjalle, jolloin pyörähdykset eivät pääse hajoamaan". Enkä minä. Tunsin olevani kuin marmorikuula öljytyssä liukumäessä.
Mutta muuten mekko, sukkikset ja napakat korkokengät tuntuivat juuri oikealta varustukselta mihin tahansa illan aikana eteentulevaan aktiviteettiin.
Koska kyseessä oli tanssit, ei opetusta, saimme tanssia kokonaisia tansseja, siten, että miehet aina hakivat parin, mutta näppärällä kikalla varmistettiin, että kaikki naiset pääsevät varmasti tanssimaan. Tanssin useita kappaleita KK-miehen kanssa, mm. jenkkaa. Päädyin tanssilattialle myös masurkan aikana, mutta koska senhetkinen partnerini vihasi masurkkaa, hän teki päätöksen tanssia tuo biisi rumban askelin. Tanssin myös cha-chata (huonosti) sekä buggia, jota olen aktiivisesti vältellyt sen elämän ironisuutta halveksivan ruotsalaishenkisen hyväntuulisuuden vuoksi. Tuossa kohtaa parikseni oli valikoitunut se mies, jonka mielestä en saa karata häneltä pyörähdyksissä. Kerroin, tajuttuani mikä biisi alkoi soida, etten osaa buggia, hän kertoi olevansa eri mieltä, ja kas, hän oli oikeassa. Osaan buggia ihan hyvin.
Voi miten minun tulee nyt tanssia ikävä.
Illan lopuksi tanssittiin muutama tanssi lyhyillä parinvaihdoilla ringissä. Tanssinopettajarouva, joka mielestäni omaksi sairaaksi harrastuksekseen niputtaa ihmisiä tiettyihin tilanteisiin, oli puikoissa, ja kuinka ollakaan, tanssin illan viimeiset tahdit Valssimiehen kanssa. Aivan sattumalta. Tämän jälkeen saimme vielä tiukan käskyn antaa viimeiselle tanssiparille lämmin jouluhali. Näin tein.
Smashing Pumpkinsilta tuli uusi levy. Kuuntelin sen juuri. Ainoa biisi, joka jäi mieleeni oli Ramona, josta tuli jotenkin mieleen the Policen Roxanne. En tarkoita, että se olisi kuullostanut siltä. Mutta joku mielleyhtymä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti