maanantai 21. lokakuuta 2013

Suomen suurin suppa.

Suomen kieli on kovin synesteettinen ja äänneasultaan ilmaisuvoimainen kieli. Siksi en pidäkään kovin kummallisena, että jälkikasvuni ei eilen ensin suuresti innostunut ajatuksesta vierailla moisessa, siis supassa. Kaunomieli lähti silti.

Tunnen myös empatiaa sitä henkilöä kohtaan, jonka kapeilla harteilla lepää vastuu alueen markkinoinnista ja myynninedistämisestä; yritäpä itse saada suppa kuulostamaan menevältä, urheilulliselta ja seksikkäältä.

Mutta olihan siellä kivaa, supissa ei sinänsä ole mitään luotaantyöntävää.

Minua kalvaa epäilys, että olen käyttänyt eilistä otsikkoani jo aiemmin. Mutta mitäpä tuo haittaa, etenkin kun ette pääse tarkastamaan asiaa sieltä entisestä blogista. Sitä paitsi tuo ei ole yhtään paskempi biisin soimaan päässä.

Jos mietitään asiaa ihan elämän mittakaavassa, taidamme sortua useinkin vanhoihin kliseisiimme, eikä siitä aina rankaista. Päinvastoin, ihmiset suorastaan pitävät ennalta-arvattavuudesta, vaikka muuta väittävätkin. On esimerkiksi vallan mainiota, että liikenteessä voi ennalta arvata jopa tuntemattomien kanssa-autoilijoiden valintoja, kuten kummalta puolen he aikovat kiertää jonkin liikennejakajan.

Ongelma taitaa kuitenkin joskus olla se, että ihminen ihan vakavasti luulee toimivansa eri tavalla, kuin miten kokemusperäisesti voisi tietää kumminkin toimivansa, jos tarkastelisi toimiaan objektiivisesti ja kiihkotta, rehellisenä itselleen ja heikkouksilleen. Raijattuani vuosien varrella urheilukassillinen toisensa jälkeen virheostoksiani kirpputorille ja kierrätykseen, olen vihdoin havahtunut siihen, että minulta jää ilmeisesti jotain oleellista huomaamatta. Mieleeni kohoaa kysymyksiä. Missä tilanteissa ne kaikki virheostokset tapahtuvat? Mitä ihmettä silloinkin kuvittelin luulevani? Onko Johanna Tukiainen sivupersoonani? Olenko sokea? Montako prosenttia olen säästänyt kaikista näistä ostoksista yhteensä, 45 670? Mitä kaikkea muuta sillä rahalla voisi tehdä? Paljonko rasvaimu maksaa nykyään?

Pelkästään se, että olen rajannut aktiivikäytössä olevien vaatteideni määrän sataan, on ollut silmiäavaavaa. Ei esim. haittaa ollenkaan, että 22 vaatekappaletta tästä quatasta menee alusvaatteisiin. Käytän niitä sentään lähes päivittäin, minusta se on kohtelias tapa.

Eikä minulla ole yhtään liikaa kenkiä, nyt se on todistettu. Miksi aina kuvitellaan, että naisilla on liikaa kenkiä? Kun lisäsin exceliini vielä laskennan siitä, kuinka usein käytän mitäkin vaatetustuotetta, kengät ovat ainakin minulle se tuote, minkä vaihdan useimmin päivän aikana. Normaalipäivänä käytän helpostikin nilkkureita, avokkaita, sitten taas nilkkureita, Crockseja, jotain kävelykenkiä tai saapikkaita ja lenkkareita, ja ehkä vielä talvilenkkareitakin, jos pitää tehdä lumitöitä. Jos vaihtaisin pikkuhousut kahdeksan kertaa päivässä, ja pyykkäisin ne kerran viikossa, niitä pitäisi olla viidetkymmenetkuudet. Kenkätilanteeni on siis täysin hallinnassa, eikä kenkien käytössäni ole mitään vikaa.

Aina kun olen hakenut varastosta jotain, mitä ilman en pärjääkään esim. ilmojen kylmenemisen takia, kuten ne pitkät kalsarit, talvilenkkarit ja pipon, olen joutunut valitsemaan sadan aiemmin käyttööni valitun joukosta jotain syrjään laitettavaa. Lähinnä varastoon on päätynyt toppeja, neuletakkeja ja jakkuja. Ja arvatkaapa mitä, en huomaa eroa. Tähän mennessä olen rivien harvenemisesta huolimatta aina löytänyt lipaston vetolaatikosta jonkin tarkoituksenmukaisen hihatuksen verhoamaan varttani, enkä ole joutunut itkemään niiden epäpukevuutta yhtään sen enempää kuin aiemmin, kun vaihtoehtoja kaapissani oli n. 435. Määrästä huolimatta käyttäisin normipäivinä kuitenkin vain niitä kaikkein mukavimpia ja mieluisimpia, mieluisuusjärjestyksessä, paitsi silloin kun maalaan, tapetoin tai painin mudassa ystävien kanssa. Tarvitsenkin oikeasti vain murto-osan siitä, mitä olen luullut tarvitsevani.

2 kommenttia:

  1. Oi Veela, kuinka ilahdun paluustasi! Mielessäni olet jäänyt kansallispuvussa liehumaan jonnekin. Tervetuloa takaisin. Paljon on vettä virrannut siitä kun viimeksi sanojesi vuota olen saanut lukea.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kiitos, täällä olen, kujeet eivät ole paljoa uusiutuneet, mutta silti :)

    VastaaPoista