I'm not too blind to see.

Ladoin loput korttini pöytään. Pelaaminen on minulle epäluonteenomaista, se alkoi jo kyllästyttää. Hän väitti hävinneensä, mutta en nähnyt mitä maata tai väriä ne viimeiset kädessään olevat kortit olivat. Tilasin laskun, niinkuin olin itseni kanssa sopinut.

Uusintaerien mahdollisuus leijuu ilmassa, mutta luulen, että jos niikseen tulee, muutan sääntöjä. Ihan vain koska voin.

Olen leijunut tilanteissa, tarkkaillut yläviistosta, ehkä itseäni enemmän kuin muita. Mittaillut. Minkä kokoinen olen? Miten minä suhteudun muihin? Millaiseksi olen kasvanut? Miksi teen asioita? On ollut helpompaa olla oma itseni kuin varmaan koskaan aikaisemmin. En ole edes miettinyt, että voi ei, teen nyt virheen, mutta ei se mitään, on ihan ok tehdä virheitä. Olen vain huomannut, että teen näin, olen tässä, koska haluan olla. Ei aina ole oikeata ja väärää ollenkaan.

Piirsin vihkooni muutamankin ruksin, mutten halua niistä nyt kertoa. Se olisi liian pitkä tarina, vaikka varmaan ymmärtäisitte. Kesä jatkuu vielä. Minun pitää vähän levätä, pestä mustat mekkoni, epiloida jalkani ja siloitella rypyt silmieni alta, ja on vielä monta seikkailua joihin ehdin.