But what's puzzling you is the nature of my game.

Olen ollut aika monella vuokramökillä vuosien varrella. Niiden varaaminen netistä on aikamoista rulettia. Osa niistä on ollut vähän tusinaisia mökkikyläviritelmiä, jotkin vähän pelottavan tietoisella maulla sisustettu, ja sitten on ne sympaattiset uudet ja vanhemmat mökit, jotka toimivat myös omistajiensa kakkoskoteina. Niissä on tauluja, jotka eivät sovi ykköskodin sisustukseen, itse tehtyjä tuliaislahjoja ja kaikenlaista rimuramua, valtavia kokoelmia Mattijateppo-karaokelevyjä, lukemattomina kesinä lastenlasten viihdykkeeksi ostettuja huoltoasemaleluja, vähän vinksalleen palaneita kattiloita, muoviastioita joista puuttuu kannet ja keskenjääneitä kasvimaaprojekteja.

Tämänkesäinen oli juuri sellainen. Kaapeista löytyi kaikki tarvittava, sähkövatkaimesta käsiaseeseen, paitsi pumppu uimalelun puhaltamiseen. Kaunomieli sanoi, että tavallaan kivaa kun on kaikkea mitä tarvitsee, mutta samalla on olo kuin olisi murtautunut jonkun kotiin.

Saunominen on ollut mukavaa. Siitä on vuosia, kun edellisen kerran saunoin tyttärien kanssa yhdessä.  Uiskentelimme vedessä lelujen varassa peläten laiturin vallannutta hämähäkkiyhdyskuntaa. Niitä oli todella paljon. 

Olen kuulemma antanut heille elämänohjeita. "Ihan hyvin voi pitää juuri niin lyhyttä hametta kuin haluaa, kunhan on kivat alusvaatteet." (Kaunomieli, 14 v.) Kuulin muitakin vastaavia ja tunnen hämmennystä siitä miten kunnollisia ja siveellisiä tyttäreni ovat.

Olen ostanut ja syönyt liikaa makkaraa. Kotona en tule syömään hetkeen makkaraa. Minulla on pakasteessa monta annosta kasvissosekeittoa. Siihen voisi kyllä paistaa sattumiksi vähän chorizoa.

Öisin olen nukkunut pienessä vierasaitassa. Siellä on hieman varastomainen sisustus (ehkä se on oikeastaan varasto) mutta riittävän mukavat patjat (jotka ehkä ovat siellä vain varastossa), ja lehtipuiden ja aaltojen ääni. Iltaisin menen nukkumaan, ja suurella vaivalla väännän vähän kieron vanhanaikaisen oven perässäni lukkoon. Noin tunnin päästä herään pissahätään, koska olen saunonut, ja juonut saunaoluen, ja menen pimeään pihaan kököttämään puskapissille kuunnellen vesilintuja ja loiskahduksia, joita toiveikkaasti toivon norppien ääneksi. Sitten menen takaisin nukkumaan, enkä lukitse ovea, koska oloni on jo niin turvallinen. Aamuisin herään, kierrän päärakennuksen kolme abloy-lukittua ovea ja asetun sitten kiltisti terassille odottamaan että joku vävypojistani päästää anopin sisälle ulkoruokinnasta.

Voisin tietysti ottaa avaimet mukaani iltaisin, mutten muista. 

Aamuisin juomme kahvia ja usein myös kuohuviintä, koska on paljon syntymäpäiviä. 

Mitenkähän sopeudun enää arkeen.

Olemme pelanneet Carcassonnea ja Trival Pursuitia. Trivialin pelaaminen ei enää herätä minussa kaihoisia muistoja Isäntämiehestä. Carcassonnessa häviäminen herättää minussa edelleen korventavaa pettymystä.

Hämähäkkimies ei halua päästää minusta irti, muttei halua pitää minusta kiinni. Kun vastaan hänen viesteihinsä hän kysyy miksi lähetän hänelle viestejä. Käymme samaa keskustelua uudelleen ja uudelleen, laadun parantuessa inan kerrallaan. Ehkä se on jotain perusluottamusta joka kasvaa. Kyllä, olet idiootti. Kyllä pidän sinusta silti. Kyllä, saat olla idiootti, ja olemme silti ystäviä, koska olet muutakin kuin idiootti. Loukkasit minua taas. Loukkasit minua tuossa kohtaa, näetkö sen taas. En tarkoita sitä. Mutta jotain se tarkoittaa kun aina teet niin. Jonain päivänä ehkä selviää mitä se tarkoittaa. 

Minä otan tämän karaisuna, itsepuolustustuksen harjoitteluna. Koskaan ennen en ole osannut näin paljon. En pakene paikalta enkä katso syrjään. En luule itsestäni mitään muuta kuin mitä itse tiedän. Kahlaan siinä surumielisessä pohjan pehmeässä virtauksessa joka on meille yhteinen mutta en liukastu kivillä.

Minusta tuntuu, että leijun taas vapanaana niinkuin 19-vuotiaana. Mitä vaan voi tapahtua, ja asioita varmasti tapahtuu. Jotain mielenkiintoista kelluu eteen ja tartun siihen ja päädyn paikkoihin joihin en itse hoksaisi mennä. Kaikki menee ihan hyvin.