Ämpärilistastani on nyt ruksittu asioita. Pubivisa. Olen niin onnellinen ja epäilemättä päivän lähempänä potkaisua.
Tilaisuus tähän tarjoutui niin yllättäen, että se vaati aikakoneen käynnistämisen. Ilmoitin kasuaalisti, että toki, saavun puolen tunnin kuluttua (väite, joka vallitsevissa olosuhteissa vamasti kuullosti täysin vääristyneen todellisuustajun aiheuttamalta leuhottamiselta), singahdin suihkuun hankaamaan jaloistani tummat terassiöljytahrat pois, ajoin säärikarvat, en pessyt hiuksia enkä ripsivärejä, silitin kultaglitterein kirjotun kesäpaidan jonka arvelin sointuvat vietnamislaisteemaan, paikkasin puuttuvat meikit kasvoilleni, kiepsautuin hätäpuoliponnarin, pyydystin vesilasin alle sinnikkään ja määrätietoisen hämähäkin olohuooneestani (en nyt ehtinyt jäädä kutsuhuutelemaan uroksia sen kummemmin), kasasin välttämättömät tarvikkeet käsilaukkuuni ja pyöräilin alle viiden kilometrin matkan tasamaastossa.
Olin perillä 28 minuuttin kuluttua uhoamisestani. Pubin pihassa hengitin neljä kertaa syvään ovella, tarkistin vielä viestit puhelimestani ja kävelin sitten sisään rauhallisin, viipyilevin askelin, silmäillen tilannetta levollisesti ripsieni lomasta, niin Gretakin varmaan tekisi. Tilasin juoman, kävelin pöytään ja henkeäisin eleettömän kevyesti, että asparragus on parsa.
Pubivisa oli nautinnollinen. Sen ja kolmen virvoitusjuoman jälkeen tajusin, että en ollut ehtinyt syödä, oikeastaan koko päivänä.
Tämä johti miellyttävään pussikaljapiknikkiin, mikä on myös ollut to-do-listallani jo tovin. Kuuntelimme Juicea ja muutakin musiikkia menneisyydestä, kunnes satunnainen soittolista/nettiradio alkoi kummittelemaan hämmentävillä, lähimenneisyyteen viittaavilla satunnaisilla valinnoilla ja tarjoamaan minulle syyllistäviä viestejä sekä kirpeitä sivalluksia.
Yöllä järven yllä loisti taas Mordorin silmä, valtavana sokaisevana pallona joka ei silti lämmittänyt varpaitani. Rantavedessä kirmaili kolme nymfiä levottomasti.
Hämis on edelleen lasin alla lattialla. On tilanteita, joissa tarvitsen lähimmäisteni tai ventovieraiden ystävällisyyttä.
Oi, jos olisin lähimmäisesi, singahtaisin pelastamaan jokaisen hämpyn.
VastaaPoistaMutta tuo oli kyllä supersuoritus. Voititko vielä visankin?
Poika 2 pelasti tämän hämpyn äsken :-) Emme voittaneet, mutta suoritus oli silti oikein mallikas.
PoistaJos olisit liu'uttanut paperin (paksun) lasin ja lattian väliin, olisit voinut kantaa vihollisen ulos. Sitä keinoa käytän ikkunaan päätyvien ampiaisten kanssa.
VastaaPoistaMietin, kuinka olen nuorna naisna onnistunut suihkuttamaan ja meikkaamaan 15 minuutissa. Nyt ei taida restauraatioon tunti riittää.
Muut öttiöiset kyllä uskallan noin operoida, hämähäkit ovat notkeita, kavalaliikkeisiä, ja käteni jo lähtökohtaisestikin tärisevät kauhusta....ei pysty! Entä jos se pääsee irtk, niin lähellä käsiäni!
Poista