Ja illantullen käydä lepäämään.

Oli jumalaista ajaa yksin pitkiä pikiteitä ja pieniä sorateita. Kuunnella musiikkia ja laulaa mukana. Uida järvessä. Haistella kokkoa. Juoda proseccoa. Kävellä metsässä.

Tuossa sielunmaisemaani.

Oli hassua, kun peräkonttiin mahtui kaikki heittämällä. Että ei tarvinnut miettiä kenenkään muun aikataulua, vessahätää, nikotiinivajetta, ruokavaliota, mielialaa. Pystyin tarkkailemaan asioita irrallaan kontekstista. Huomasin asioita eri tavalla kuin ennen.

Minun pitäisi pestä pyykkiä ja itseni.