torstai 26. joulukuuta 2019

Got fuel to burn, got roads to drive.

Joulunaika on ollut hämmentävää. En joulustressannut. En kyllä erityisesti myöskään muistanut ketään jouluisasti, paitsi ajatuksissani, mutta sen tein kyllä sitten ihan aidosti. Kodissani on kovin vähän siivottavaa, enkä oikeastaan siivonnutkaan yhtään normaalia enempää. Pesin saunan, koska joskushan se on hyvä pestä, miksipä ei juuri joulun alla, kun ei ole muutakaan tehtävää. Muutamat uuniin vuoon perään aseteltava jouluruuat valmistuivat vaivatta, enkä sortunut yrittämään liian montaa lajia. Aattona luonani olivat Kaunomieli ja Poika I, joimme kuohuviintä ja pelasimme lautapeliä.

Diiva ja Poika II saapuvat pohjoisen joulumaasta vasta myöhemmin, ja säästän osan joulutunnelmasta vielä sinne.

Muina päivinä olen ihmetellyt asioita, pelannut Trivial Pursuitia näytösluonteisesti, kuunnellut musiikkia, paljon, kävellyt ulkona, eksynyt saareen. Löytänyt itseni ihmissuhteellisesta tilanteesta, jossa yleensä vääntäisin itseni nöyrästi merimiessolmulle ihan vain koska niin minulla on tapana ja pomppisin sitten hankalasti ja anteeksipyydellen pois. Nyt pidinkin narun päät selkeästi oikoisinaan eri suunnissa, ja vielä oikein selitin, että tämä pää on nyt tässä ja tämä tässä, ja niillä on ollut tapana mennä solmuun, mutta kun nyt en aikoisi. Katsomme tilannetta eteenpäin, rennon solmuttomasti.

Huomenna menen töihin, ja sitten jatkan iltaa taidemuseossa, siitä mahdollisesti vielä jossain. Varokaa - minulla on museokortti, enkä pelkää käyttää sitä! Oulun Taidemuseolla on näyttely Jaetut unet, ja se, miten tuo näyttely on koottu, on minusta tosi kiinnostava lähtökohta.

Olen nyt virallisesti käyttänyt tältä päivältä kaikki tekosyyni, ja minun tulee aloittaman opiskelukokonaisuus, jonka kesällä, jonkinlaisessa ammattillisessa ahdistuksessa tilasin, saadakseni työmotivaatiota, fokusta ja tarkoituksen elämälleni. Sitten tulikin valtava, valkohehkuinen kiire, jonka sivussa nuo muutkin asiat hoituivat suhteellisen kivuttomasti. Hädin tuskin enää edes muistan, mitä nuo opinnot käsittelevät. Kohta, aivan kohta avaan asiaan liittyvän liitetiedoston. Hetki vielä.

Minulla on ollut yhtä aikaa vanha ja nuori ja irtonainen olo. Vähän tällainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti