Sohvani saapui vihdoin. Se on majesteetillinen, musta, skandinaavinen, hyvällä tahdolla ajatellen vähän funkkis/70-lukuihin tyylillisesti sopeutuva. Se on myös äärettömän pitkä, voin retkottaa siinä ainakin kahteen eri suuntaan venyen, ja todistettavasti siinä voi nukkua myös päiväunet.
Kokosin sitä pienen pienessä hiprakassa keskellä yötä. Osa jaloista sojottaa vähän hassuihin suuntiin, ne pitänee irrottaa ja laittaa takaisin. Se ei haittaa sitä ylellistä mukavuuden tunnetta, jota paraikaa koen.
Minun tulisi varmaankin tarttua jouluaskareisiin hieman tarmokkaammin. Voisin tehdä sen vaikka huomenna. Nyt tarmoni on valunut aivan muihin kohteisiin. Käyn ostamassa valmiita soseita joista pyöräyttelen laatikoita, pilkon lihaa ja teen kaikenlaisia esivalmisteluja. En siivoa, juurikaan, ainakaan normaalia erityisemmin. Selvitän, onko minulla enää joulukuusenjalkaa. En muista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti