Kävin katsomassa uuden Bondin. Mitähän voisin kertoa ilman juonipaljastuksia?
Eniten minua Bondeissa kiinnostaa sovinististen stereotypioiden käyttö. Niitä pitää nykyään käyttää leikkisästi ja monipuolisesti, sekoitellen vastakohtaisuuksia. Tässä ilmeisesti tavoitellaan ironisen leikkisää sävyä. Minusta se joskus näissä jopa toimiikin.
Alkutunnari kuullosti Conchitalta. Mahtipontisesti laulava kimeä-ääninen mies. Mietin, olivatko he oikeasti harkinneet esittäjäksi kuuluisaa parrakasta naista, mutta sitten miettineet, että ei, tämä on nyt vähän hämmmentävää. Tunnarin kuvamaailmassa seikkailee alastomia naisia kuten aina ennenkin, mutta myös kovin sarjakuvamaisen näköinen mustekala, ja herra Bond itse. Alasti. Ainakin hartioistaan. Se on ilmeisesti tasa-arvoa. Jokaiselle jotakin. Myös mustekaloille.
Yksi Bond-tytöistä oli selkeästi kypsemmässä iässä oleva nainen, mikä on tietysti vallan hienoa. Ilmeisesti kaava on, että Bond-elokuvissa pitää olla n. kolme Bond-tyttöä per elokuva; yksi satunnainen, jonka tarkoitus on kertoa, että Bond on kova naistenmies ihan harrastuksekseen. Toinen, joka on kuviossa mukana työn takia, joka olemassaolollaan kertoo katsojalle, että Bond osaa hurmata naisen kuin naisen myös ihan vasiten, ja että hänen sydämensä on vaikea valloittaa, koska hän on maailman kovettama, kyyninen ja traagisesti rikki. Ja kolmas, se varsinainen juonen romanttista kulmaa kannatteleva nainen, joka on koppava, hankala, yleensä epäolennaisen vähissä vaatteissa oudoissa tilanteissa, osaa käyttää Berettaa ammattimaisesti, ajaa mitä tahansa ajoneuvoa takaa-ajotilanteessa (ainakin, jos Bond neuvoo häntä joka käänteessä), ja jota rosvot jossain vaiheessa riepottelevat panttivankinaan, jolloin hän kauhistuneena huutaa "James", ja luo kaipaavia katseita pelastajaansa.
Juonipaljastus: Eilen rikottiin sovinnaisia rajoja. Nainen tilasi juoman: Vodka Martini, Dirty. Se kelpasi Jamesillekin.
Internet on kuulemma täynnä meemejä siitä, miten Bondin ja Q:n välillä on kuuma bromance. En löytänyt niitä, koska olen dinosaurus, enkä osaa oikeitahakusanoja. Minusta he vaikuttivat vanhalta avioparilta.
Sävyltään tämä elokuva oli jotenkin kotoisempi, vaatimattomampi ja maanläheisempi kuin aiemmat. Tykkäsin siitä, että glamouri oli saatu esiin pienillä yksityiskohdilla leikkimällä. Näyttelijöitä käytettiin hienosti. Tämä oli ihmisläheisempi. Pahiksen hulluus tuli ilmi hänen katseestaan ja käytöksestään, ei mahtipontisuudestaan. Kuvakulmat, ympäristöt, lavastus oli onnistunutta, kaunista ja uskottavaa ja aiempaa ihmisenkokoisempaa. Vähemmän epärealistisia takaa-ajoja ja tappeluja. Vähemmän väkivaltaa. Mutta oli tuossa silti jotain vähän aiempaa nuhjuisempaa, ehkä erityisesti juonen osalta, joka tuntui vähän heppoiselta. Tai en vain ole kamalan kiinnostunut tällaisista juonista. Ilmiöstä kyllä.
Tässä oli aiempaa vähemmän yllättäviä ja nokkelia kommentteja ja absurdeja tilanteita. Niitä olisi saanut olla enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti