keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Suotta me enää ootellaan.

"Oih, tämän pidemmälle en pysty", voihkaisin KK-miehelle, ja hän katsoi minua jäänsinisillä silmillään hieman murtuneen näköisenä, jopa huolissaan, kumartuessaan ylleni hikisenä, kaartuneiden vartaloidemme väristessä sopusointuisassa lihasjännityksessä. Oliko hän innokkuudessaan sittenkin määritetoisesti puskenut yli sen rajan jota emme olisi saaneet ylittää? Olisiko välilevyissäni nyt jotain lopullisesti toisin? Hidas valssimme, joka päättyi mahtipontiseen taivutukseen, oli siis lähes liikaa viime viikolla krampanneelle selälleni. 

Muilta osin, paitsi noiden kahden ylenpalttisesti liihottavan, suurieleisen, monimutkaisen valssin kohdalta, tämän päivän tanssitunnit olivatkin vähemmän euforiset. Erityisesti ensimmäisen aikana vain purin hammasta.

Buggia. Aiemmin, joskus ehkä jopa 5 vuotta aiemmin, julistin buggin lajiksi, jota en tule harjoittamaan, KOSKA:

- Naisen idioottimainen perusaskel, jonka päätarkoitus lienee saada peppu keikkumaan hempukkamaisesti
- Miehen perusaskel, jota ei ole, vaan miehet saattavat joko tepata edestakaisin jotain sekavaa, tai sitten lenkottavat reteästi jalat harallaan musiikin tahdissa sillä lailla cowboy-tyyliin, ja se on jotenkin vain liian kornia katsottavaa
-Käsittämätön pumppaava kämmenillä tapahtuva miesten levy-koukku-käsivienti, jota muka pitäisi seurata, että jos mies pukkaa sinun kättäsi taaksepäin, sinun pitäisi silloin tietää astua askel taaksepäin, ja jos mies vetää sormiaan koukistaen eteenpäin, askelen pitäisi viedä eteenpäin. Ottaen huomioon keskivertomiesten käsien motoriikan jos he samalla yrittävät liikuttaa jalkojaan ja katsoa edessään hytkyvää naista silmiin, on kuin yrittäisi tanssia morsettavan mustekalan kanssa. Täysin epärealistinen skenaario.
- Iloiset, ruotsalaistyyliset musiikit. Missä on kaiho, itseironia, ja tietoisuus, että koirasi on syönyt elämän valttikorttisi ja sen jälkeen kuollut suolitukokseen.

Tänään kuitenkin menin bugg-tunnille, ihan alkeis-alkeis-alkeis-sellaiselle, ja ajattelin, että perkele, tämän pedon minä taltutan ihan sinnillä. Monia tansseja pystyn tanssimaan ihan vain sillä, että katson ensin vierestä mitä siinä tapahtuu, mutta buggissa on jotain erityisen vaikeaa ja mystistä. Joskus harvoin se on tuurilla onnistunut, mutta koko ajan olen tajunnut, että en nyt hiffaa jotain erityisen oleellista, tämä ei vain toimi minulla konseptitasolla.

Tänään minulle selvisi mikä minua on vaivannut; Buggissa todellakin on ominaisuus, joka selittää koko sen vaikeuden, hankaluuden ja turhautumisen jota olen tuntenut. Buggissa, toisin kuin kaikissa muissa perinteisissä seuratansseissa, nainen EI seuraa miestä. Kaikissa muissa lajeissa naisen pitää odottaa, kuunnella vientiä, vartaloa, hartioiden linjaa, olla valmiina seuraamaan minne vain, seisomaan nöyränä hiljaa, korjaamaan omat jalkansa miehen jalkojen mukaisiksi, sipsuttamaan ylivauhtia saadakseen kiinni, myötäilemaan. 

Mutta buggissa nainen tamppaa omaa, keikkuvaa perusrytmiään tyytyväisenä, oman mielensä mukaan, kas kun minä tanssin nyt, ja sinä et tätä sotke. Mies sitten siinä liepeillä vain ehdottelee, että hei lady, halusisitkos pyörähtää tänne suuntaan? Tai kiepsahtaa tänne? Miehen tehtävä on olla jäämättä alle ja ajoittaa nämä ehdotukset siten, että ne sopivat naisen askeleihin. Tiettyä pyörähdystä ei voi ehdottaa kuin taka-askeleella, toiseen pitää ensin ehdottaa vauhdin hakemista hieman kallistamalla jne. Ja kas, se on naisen rytmin ja askelten kannalta ihan se ja sama mitä mies tekee käsillään ja jaloillaan, jos se ei sattumalta tee jotain oikein, niin paljon oikein, että sitä tekisi mieli seurata johonkin kivaan saakka. 

Bugg on oikeastaan ihan mainio tanssi. Paitsi ne leuhkanoloiset cowboy-posetukset. Ne vieläkin vähän puistattaa.

Nyt kun joku vielä kertoisi niille miehille, että sillä käsien pumppauksella ei oikeastaan ole se tanssia ohjaava merkitys, niillä käsillä, joiden tarttumapinta vaihtelee itse asiassa sen mukaan että nainen astuu lähemmäs tai kauemmas vain pidetään yllä jonkinasteinen kontakti siihen heiluvaan pariin. Että ottaisivat vain ihan rennosti ja vähän pitäisivät kiinni. Mutta ehkä heille pitää jättää jonkinlainen illusio autoritäärisestä hallinnointiroolistaan.

Tämä lienee hieno bugg-biisi.

.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti