See, mama, when your heart is in its place.

Olen kovasti yrittänyt pitää sydänchakrani auki ja ottaa kaiken vastaan siinä järjestyksessä kuin se tulee. Luulen, että se on ollut tavoitteeni koko ajan, tavalla tai toisella.

Kummallisesti vastaan tulee kiitollisuuden, innostuksen, itsesäälin, turhautumisen, vitutuksen ja muiden värikkäämpien tunteiden lisäksi aika paljon sellaisia hetkiä, joissa huomaan, että kas, ei tunnukaan paljon miltään - minulla ei ole tunnereaktiota tämän tilanteen varalle.

Eilen oikein mässäilin, huolellisen itsesäälillä itseäni sivelyn ja epäonnistumisen tunteen marinadissa kierähtelyn lisäksi katsomalla putkeen kaikki "laulu rakkaudelle" taltioinnit internetin syöverereistä. Siinä siis julkisuudesta tuttuja tai melkein tuttuja henkilöitä yllätettiin heidän ystäviensa tai muiden heitä arvostavien tai sielunkumppanuutta tuntevien tahojen johdosta musiikkiesityksillä. Pidin konseptista siksi, että ainakin osa kohteista näytti tulevan kohtuullisen yllätetyiksi. Pidin myös siksi, että moni oli ihan oma itsensä, eikä teeskennellyt sen suurempaa tunnetta kuin tunsi. Jotkin estitykset selvästi osuivat paremmin kuin toiset.

Itse itkin ryyskien ja ulvahdellen kahden esityksen kohdalla, ja mietin kovasti, mitä se minusta itsestäni kertoo, että ne ovat juuri nämä. Ehkä en yllättynyt siitä, että ne olivat juuri nuo kaksi, mutta se, että niin moni muu jätti kylmäksi, antaa aavistaa, että elämän agility-ratani ei ole vielä erityisen loppusuoralla. Paljon oppimista vielä.

Eilen oli hauska päivä. Melkein pystyin kuvittelemaan, että oli asioita ilman koronaa. Että en muka koko ajan käyttänyt kasvomaskia, tai pidättäytynyt tekemästä asioita, joita olisin halunnut tehdä. Näin ystäviä. Join viintä. Tein tarot-tulkintoja. 

Päivällä Kaunomieli auttoi minua etsimään muraalin, jota vasten henkilö, jota en ole tavannut, nojaa kuvassa, ja kuvan perusteella arvioin, varmaankin kohtuullisen kokoisen virhemarginaalin kera, ko. henkilön todennäköiset mittasuhteet, ja sen, olisiko hän kovin paljon minua lyhyempi, ja sen seurauksena, mikä minulle oleellisempaa, niin hentorakenteinen, että omaisi vain noin puolet elopainostani. Saatan olla hyvin pinnallinen ihminen, sekä tekopyhä, kun en uskalla kysyä asiaa kohdehenkilöltä suoraan. Mutta asialla olisi merkitystä potentiaalisen tapaamisen tarkoitusperiin nähden. 

Joka tapauksessa muraalin etsiminen oli hauska ajanviete ja lisäsimme jännitystä alkamalla täysin loogisesti mutta oma-aloitteisesti, uskoa skenaarioon, jossa se, että en kohtuullisen aikarajan puitteissa vastaisi kohdehenkilön viimeiseen viestiin, johtaisi siihen, että hän poistaisi kommunikaatioyhteytemme mobiililaitteestaan turhautuneena sinnikkääseen varautuneisuuteeni ja välinpitämättömyyteeni. Ja enhän minä tietenkään vastaisi, jos en haluaisi viritellä turhaa toivoa tulevasta tapaamisesta, mitä en tekisi, jos näkisin vaivannäön turhaksi. Tai vastaisin luontaisen nuivasti, kaverizonettaen uskomattomalla tehokkuudellani, joka on taas ryöpsähtänyt valloilleen suorastaan rikkaruohoksi sosiaalisten taitojeni kasvulaatikkoon ja kuristaa hengiltä kaikki hennot, orastavat ja paljon kiinnostavammat eksoottiset kasvit, kuten romantiikan ja vetovoiman.

Näin ei käynyt, mutta epäilen realistisesti ja kokemukseeni nojaten, että käykö tässä mitenkään muutenkaan. Ehkä tällaiset ajoittaiset prospektit ovat agility-radassani sellaisia ylhäältä roikkuvia renkaita, joihin tartun yksi kerrallaan, heilautan itseäni eteenpäin kuin laiska oranki, ja selvitän tieni seuraavanlaiselle esteelle henkisiin käsivoimiini turvautuen.

Jälkeenpäin mietin, että jos minä olisin kohdehenkilö, jolla on tuollainen muraalikuva itsestäni, asettaisin kadun toiselle puolelle riistakameran taltioimaan kaikkia niitä naisia, jotka käyvät tekemässä arvioivia mittauksia kyseistä muraalia apunakäyttäen.

Tänään on päivä ihan itselleni. Menen lenkille, kunhan saan irroitettua takamukseni sohvasta. Sitä odottellessa paikkaan aukkoa sivistyksessäni ja katson uudehkon televiosioni hämmentävän kätevän Youtube-liitännäisominaisuuden kautta Greta van Fleetin musiikkivideoita. Nuoria poikia ovat.