Nämä yöt päivää kauniimmat.

Minulla on käytössäni semmoinen taukojumppasovellus, Cuckoo-workout. Olen useasti kirjoittanut tuon työpaikallani vahingossa väärin, cockoo-workout. Olen varmasti tehnyt pahempiakin asioita, ja jättänyt tekemättä asioita joiden tekemättä jättäminen on pahempaa kuin mikään tekemäni, joten en ole tuosta oikeinkirjoituksen puutteesta, ja siitä, mistä se voi kieliä, kovin huolissani. 

Tai ehkä olen ajoittain ihan vähän huolissani siitä, mistä se voi kieliä.

No, siinä sovelluksessa, jos tekee jonkin tehtävän, kuten juo litran vettä, kävelee portaita, vaihtaa työskenelyasentoa, käy happihypyllä, seisoo päällään tai ratkaisee maailman liikakansoittumisongelman, tienaa kookospähkinöitä. "Onneksi olkoon, vaihdoit asentoa, tunnet olosi virkistyneeksi ja ansaitset 15 kookospähkinää!", kertoo tämä sovellus silloin vaikkapa.

Eilen kävin työpaikalla. Olin Innoissani, jo ihan ajatuksesta. Mietin, että nyt ihan varmasti laitan mekon tai hameen, koska on Erityinen Tilaisuus pukeutua kuten Aikuinen Ihminen jonka elämällä on Tarkoitus, ja joka ei käytä joka päivä (talosta poistuessaan) ensimmäisiä käteensä osuneita farkkuja ja satunnaisesti valittua mustaa paitaa. 

Ja sitten se ajatus mekosta tuntui kuitenkin ylimitoitetulta, ja puin sen ihanan pörröisen villapaitani, sen vaalean rahkasammaleenvihreän, koska excelini mukaan sitä pitäisi käyttää vähän useammin, kun olen kerran sellaisen ostanut. Vaihdoin sen kanssa kuusi eri alaosaa, enkä pitänyt yhdestäkään yhdistelmästä. Vaihdoin paidan, ja sovitin kaikki kuusi alaosaa uudelleen, enkä pitänyt niistäkään. Kokeilin kahta mekkoa, sekä vielä yhtä hame-paita-yhdistelmää. Puin näissä yhteyksissä sukkahousut kolmasti, ja riisuin ne kolmasti. Lopulta päädyin mustaan neulepaitaan ja tummanharmaisiin farkkuihin.

"Onneksi olkoon, menit innoissasi toimistolle viikkojen tauon jälkeen, suoritit 18 asunvaihtoa ennen lähtöä ja ansaitsit hikisen otsanrajan sekä 15 kookospähkinää!" sanoo ylipirteä papukaija.

Kävin töissä, tulin kotiin ja jatkoin töitä kotona. Lopetettuani päässäni suorastaan hyrähti. Semmoinen pyörre, kuin huimaus, mutta ei fyysistä huimausta, vaan tasapainottumuuden tuntua aivojeni järkiosissa. Kihisin innosta johonkin. En tiennyt mihin. Kun mitään kivaahan ei nyt vain saa tai voi tehdä. Luulen, että tuo tunne oli kai jonkinlainen mania-tyyppinen elämys. Olen kokenut niitä ennenkin, mutta jotenkin, kun elämäni on ollut paljon tempoilevampaa ennen tätä keski-ikää ja koronaa, tuollaiset kohdat ovat sulautuneet arkeeni melko saumattomasti, ja olen tulkinnut ne lähinnä Pave Maijasen kuvailemaksi akuutiksi elämännäläksi.

Nyt tunsin kuitenkin tarvitsevani apua. Soitin Kaunomielelle, ja hän lähti tukihenkilökseni Prismaan, josta ostin loput tarvikkeet laskiaistiistainviettoani varten. Olin jo aiemmin ostanut 500 gramman pussin herneitä. 

Kaunomieli oli kärsivällinen, hoki minulle uudestaan ja uudestaan unohtamaani kauppalistaa ja talutti minua hyllyväliltä toiselle, edestakaisin suurta Prismaa, kun aina tajusin tarvitsevani jotain, joka oli juuri eri puolella kauppaa, kuin minne olimme vasta paarustaneet. Tämän jälkeen hukkasimme automme parkkipaikalle, mutta siitäkin selvittiin. Tai siis minä hukkasin. Kaunomieli ei edes yritä tunnistaa autoani muiden joukosta, tai muista kummasta päästä rakennusta kävelimme sisään. Hänellä on muita kykyjä, ja kaikki ei vain mahdu samaan pakettiin.

Kotona laitoin meille ruokaa, herneet likoamaan, ja pullataikinan hitaasti nousemaan jääkaappiin. Valmisteluja tätä päivää varten.

Aamulla huomasin, että eihän hiiva ollut lainkaan herännyt ennen jääkaappin joutumistaan. Eli pullataikina, johon olisi yön aikana pitänyt muodostua hiljalleen hieno sitko, oli kasa hapertuvaa, rasvaista tahnaa.

Herättelin hiivan kuuman vesihauteen ja taikavoimieni avulla ja lykkäsin sen takaisin jääkaappiin. Napsautin herneet kiehumaan hiljalleen jo kahdelta iltapäivällä (etätoimiston etuja), ja kun työpäivä päättyi, singahdin sukkana maustamaan, maistamaan, pyörittämään pullia ja aivan älyttömän helposti oli tarjolla toistaiseksi parasta tekemääni hernekeittoa (pororouheella) sekä laskiaispullia.

Tässä vaiheessa minulle selvisi, ettei ole laskiaistiistai, eikä edes tiistai.

En ole varma, miten tilanteet eskaloituivat tähän pisteeseen, mutta keitto oli hyvää, ja pullatkin kelpasivat. Pelasimme myös lautapeliä ja suunnittelimme kesää. Viime kesä oli hyvä. Tämä oli oikein hyvä päivä vaikka ei laskiainen. En usko, että jaksan oikein kiinnostua siitä oikeasta laskiaisesta, sitten kun se tulee.