sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Oh, the bitch is back.

Ruotoni muistuttaa ehkä hieman jauhelihaa henkiseltä olemukseltaan. Nukuin 11 tuntia, join kahvia, pelasin sudokua. Elvyn. Nyt minulla on vajaa kuukausi aikaa tehdä kaikki asiat niin järkevästi, että selviän kuukaudesta, jolloin en voi käytännössä tehdä mitään, ja siihen ajanjaksoon sijoittuu myös joulu. Ja töitä.

Rakastan tällaisia pulmatehtäviä. Ehkä aloitan pulmapelin ratkaisun tanssimalla lisää, tanssimalla niin paljon, että tuuperrun tiedottomaksi, hankin tanssimyrkytyksen, enkä edes halua katsoa tanssiin päin viikkoihin. Kuukauteen. Olisipa se mahdollista.

Ja teen minä muutakin. Olen reipas tyttö ja äijäilin saunan kattoristikon irti, vaihdoin lampun, jotta minun ei ole jatkossa pakko saunoa kynttilänvalossa, vaan voin tehdä sen vain tunnelmoidakseni, koska se on oikeastaan paljon hauskempaa niin.

Keräilin nurkkiin heittelemäni mustat vaatemöykyt yhteen kasaan ja tungin sen pesukoneeseen. Juuri tänään en usko omistavani aikakonetta, joten en valinnut eko-ohjelmaa. Kaapista löytyi ehkä yksi tunikantyyppinen, jonka voin laittaa viimeisten jumppatrikoideni yläosaksi tämän päivän tanssitunnille.

Nyt pitäisi jatkaa valitsemallani uralla, vaihtaa ledejä ja lamppuja muuallekin. Kiinnittää jouluvalot ulkoseinään. Syödä järkevää ruokaa. Varata aika seuraaviin verikokeisiin. Muistaa viedä auto huomenna korjaamolle, koska se savuaa kuin erikoistehoste ja haisee vaaralliselta. Ja kalliilta. Yritin korjauttaa tuon ominaisuuden jo kesällä, mutta ilmeisesti sen ilmiintyminen liittyy kylmään säähän, eikä kesällä voitu siis diagnosoida mikä vika pitäisi korjata.

Luulen, että sohvan alla on Anna's pepparkakor-pipari. Se pitänee etsiä, ennen kuin käynnistän imurin. Yöpöydän alla on hiusrenksu jos toinenkin. Lakanat pitää vaihtaa. Palauttaa postimyyntiasioita, mikä vaikutti keskivertoa monimutkaisemmalta toimenpiteeltä. Blokata ihminen puhelimestani, ensimmäistä kertaa ikinä. Tuntuu oudolta.

Laskut maksoin jo. Minun pitäisi inventoida rumien ja ylimääräisten tavaroiden huoneeseeni kertyvä kasa kuitteja ja muita tärkeän tai vähemmän tärkeän oloisia papereita. En ole varma, onko minusta siihen ihan vielä. Ehkä se on asia, jota voi tehdä sairauslomalla, kun ei saa nostella painavia asioita? 

Ehkä voisin juoda lisää kahvia. Kipata takapihan sohvan kallelleen, jotta se kuivaisi nopeammin. Tuuli repi senpäältä talveksi asettelemani pressun pois. En osaa päättää mitä teen oliivipurkille jossa tupakannatsoja.


2 kommenttia:

  1. Ei kai se ole Menninkäinen jonka blokkasit?
    Heitä oliivipurkki roskiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, juurikin hänet. Kyllä minä säästin tuon purkin, toistaiseksi. Aina kun heitän edellisen roskiin, tulee heti tarve uudelle. Ehkä purkin säilyttäminen pitää tupakoitsevat henkilöt loitolla minusta hetken.

      Poista