I'm not the man they think I am at home.

Tiukan työrupeaman ja lukemattomien selkälihaksia kiristävien tanssitreenien jälkeen olin asainnut illan oman eämäni Jennifer Lopezina. Tai ehkä Cameron Diazina. Jos olisin ollut JLo, olisin tanssinut, tai ainakin valunut pitkin seiniä poninhäntääni sekä takamustani kohtalokkaasti puolelta toiselle heilutellen ja vähäjärkisesti mulkoillen. Sen hän osaa paremmin.

Menninkäinen sai itsensä kaivettua kivenkolosta, ja jonkin päiväsarastuksen ja yön pimeyden välimaastossa menin lupautumaan tapaamiseen hänen kanssaan. Ehdin kuitenkin katua lupaustani monen monituista päivää, mutta koska useimmiten pidän minkä lupaan, potkaisin villasukat jalastani, töpöttelin kasvoihini väriä jonka oletan viestivän normaaleja elintoimintoja luontaisen kalpeuteni sijaan, tursotin jälleen kerran päähäni lisää kuivashampoota, vääntäydyin ensitreffipaitaani (siinä on kivoja pieniä röyhelöitä oikein sijoitettuna, ja ne miellyttävästi pehmentävät rosoisen egoni terävimpia kulmia kun katsoja yrittää päättää katsooko hän minua silmiin vai röyhelöiden suuntaan). 

Tein kuitenkin varasuunnitelman; Menninkäisestä pitäisi päästä eroon soveliaan ajan kuluttua, ja aavistelin, että se ei olisi ihan helppoa. Sen sijaan, että olisin pyydystänyt kissan ja "unohtanut" sen hellalleni, sovin naispuolisen hengenheimolaiseni kanssa tapaamisen heti Menninkäisen treffien perään. Ja ilmoitin tämän Menninkäiselle etukäteen.

Bussissa, selkälihakset bussiinjuoksuspurtista kiristellen, totesin, että kännykässäni on viesti taannoiselta triplatreffimieheltä. Häneltä, joka otti kaverinsa mukaan treffeille, jotka sitten osoittautuivat oikein kivoiksi. Olemme sittemmin keskustelleet, että hänen sijaan elämäntilanteeni ja persoonani sopisivat ehkä paremmin yhteen hänen kaverinsa Hra 2:n kanssa. Olen lähettänyt Hra 2:lle terveiset ja puhelinnumeroni, mikä on toki kovin epäluonteenomaista toimintaa minulta, mutta nykyisin tuntuu, että kaikki mitä teen on erilaista kuin ennen. Triplatreffimies kertoi olevansa kaveriensa kanssa kaljalla, ja ehdotti, että tapaisimme. Ilahduin ehdotuksesta, olin varma, että nyt pääsen tapaamaan ujoa Hra 2:hta, joka kumma kyllä ei ole reagoinut julkeaan ehdotukseeni tutustua millään lailla. Totta kai! Tavataan vaan! Kunhan ensin hoidan yhden pikku jutun alta.

Sitten kuivashampoosta karhean hiusrajani alla alkoi kihistä varoittavasti. Location, location, location. Lähetin triplatreffimiehelle viestin, jossa tiedustelin heidän tämänhetkistä olinpaikkaansa, ja kyllä vain, he olivat kaveriporukalla juuri siinä pubissa, jossa myös Menninkäinen minua odotteli. Ei optimaalista. Tunnustin, että se "yksi pikku juttu" oli todennäköisesti huonolaatuiset tindertreffit ja vannotin triplatreffimiestä pitämään porukkansa vielä tunnin aloillaan. Kuuntelin ansaitsemani kuittailut. Ilmoitin Menninkäiselle, että tapaammekin toisessa paikassa, koska olin saanut tiedon, että alunperin sovitussa pubissa oli liikaa tuttuja.

Menninkäinen oli nimensä veroinen. Ehkä ihan ok, mahdollisesti ihan kunnon mies, mutta ei missään tapauskessa ihminen, jonka seurassa oikeasti viihdyin. Kerroin kuitenkin viihdyttäviä anekdootteja elämästäni, sain hänet nauramaan raikuvasti. Kyselin jotain ylimalkaista hänen elämästään, vaikka tajusin, että en tekisi tiedolla mitään. Ja oli paljon asioita, joista puhumista hän selvästi kierteli. Luulen, etta kuka tahansa muu nainen olisi jo monta kertaa kysynyt niistä suoraan. Hän myös puhui asiota ristiin kysymättä ja pyytämättä.

Menninkäinen mielisteli minua taukoamatta, hoki sitä, miten upea olen. Kun lopulta väsyin siihen, totesin, että vedän ihan täysin roolia, ja joo, se rooli on upea. Hän sanoi näkevänsä, että vedän roolia, koska on hyvä ihmistuntija. Puhuttiin roolien vetämisestä. Se oli varmaan ihan hyvä keskustelu. Tiedostan käyttäväni rooleja paljon. Toisaalta tiedostan, että tuollaisissa tilanteissa, tuollaisten ihmisten kanssa, minun on paljon parempi olla teflonkuoren suojaamana.

Ehkä minä sitten olen kylmä ja kova ihminen, mutta siitä voi olla etuakin. Kaikenmoiset vässykkäluuserit eivät jää nilkkoihin roikkumaan niin helposti.

Menninkäinen osoittautui itsepintaiseksi, hankalaksi ja halusi heti tietää miten homma jatkuisi. Polkaisin häntä kipeästi rystysille, ravistauduin irti ja poistuin paikalta. Yleensä olen paljon hienovaraisempi, mutta mielestäni tuo hätävarjelun liioittelun tarve oli hänen puoleltaan itseaiheutettua.

Siirryin suunnittellusti seuraavaan pubiin 50 metrin päähän, tapasin ystäväni. Kohta Triplatreffimies liittyi seuraamme  - yksin. Olin tämän jo aavistanut. Hra 2 ei ollut lainkaan mukana, koko iltana. Hän oli ottanut työpaikan toisesta kaupungista. En usko, että minun liiallisella innokkuudellani oli juurikaan osuutta asiassa. Kuittasin asian kilistämällä kossuvissylasillistani, laulamalla karaokea huonosti ja viihtymällä ihan hyvin.

Triplatreffimies teki minuun paremman vaikutelman kuin aiemmin. Ehkä hän on laskelmoiva nilkki. Mutta ehkä hän on ihan rehellinen laskelmoiva nilkki. Ehkä hän on entinen ujo ja fiksu nörttipoika. Ehkä hän on ylimielinen ja ylenkatsova kylmä ihminen. Ehkä herkkä. Ehkä epävarma. Olkoon mitä on. Minusta tuntui, että joko minulla ei hänen seurassaan ollut kummoinenkaan rooli päällä, tai sitten ottamani rooli oli juuri sellainen, mikä oikeasti haluaisinkin olla, useammin. 

Tänään nukuin pitkään, sinnillä. Selkäni ja jalkani kramppailivat ja oikenivat vuorotellen.Ruumiini kiskoo itseensä lisää elinvoimaa lepäämällä. Palautin pullot, kuuntelin musiikkia, söin lakritsaa. Saunoin. Join kaksi litraa nesteitä. Olen oppinut palautumaan aktiivisesti. Ehkä huomenna jaksan taas tanssia.

Katson Rocketman-elokuvan. Se oli kovin hyvä.