Lousy lovers pick their prey.

Viikonloppu on ollut pitkä ja ylellinen, eikä se vielä ole edes ohi. Olen saanut pelata Trivial Pursuitia (voitin niukasti, mikä on mieliasetelmani), keskustella niin syviä, että löysin jotain uutta itsestäni. Juoda punaviintä, saada jalkahierontaa ja tulla erinomaisen miellyttävän kissan herättämäksi. Hänen isäntänsä nukkui aivan eri huoneessa, haluan kertoa, koska Jane Austenin aikaiset siveellisyyssäännöt ovat edelleen tatuoituna ihooni vaikka joskus riisuisinkin moraalisen korsettini hetkeksi.

Olin kuulemma jokaisen miehen unelma. Deitti, joka katoaa itsestään aamuun mennessä. Korkokenkäkävelin kotiin Prisman noutokahvi kädessäni ja olin iloinen siitä, että takkivalintani vastasi ulkona vallitsevaa säätä. 

Kotiin päästyäni tajusin, että minullahan oli suunniteltuna ohjelmaa päiväksi. 40 minuutin kuluttua olin jo bussipysäkillä tuoreissa meikeissäni. Join Kaunomielen kanssa kahvia, toistuvasti, ja suoritimme riittejä jotka olivat omiaan pirstaloimaan kohdehenkilön vakaan käsityksen omasta identiteetistä. Partioaitta kaikkine erämerjailuerikoistuotteineen.

Yön keskustelujen lomassa harhauduin miettimään, minkälainen elämäni pitäisi olla, kun täytän 50. Minkälainen sen toivoisin olevan. Ei paljoa erilainen. Mutta on joitain asioista, melkeinpä vain nyansseja, jotka saattavat muuttua synkemmän värisiksi, jos en pidä niistä huolta. En halua kyynistyä jos suinkin voin välttää. 

Kaikki tuollainen ajattelu on niin pientä ja triviaalia jos miettii, mitä kaikkea voi vain tapahtua, kysymättä ja pyytämättä. Olen pitkään elää tasaista ja turvallista elämää. Oikeisiin suruihin verraten vaikkapa minun eroni ovat myrskyjä vesilasissa, asioita joista kyllä selviää.

Yritän myös hahmottaa itseni, sellaisena kuin olen, itseisarvona. Otan siluettini ja vaihdan sen takana olevaa taustaa ja mietin, mitkä asiat ovat taustasta riippumatta pysyviä, ehkä siis tosia ja minkä vain toivon olevan tosia. Onko minulla vahva intuitio?  Olenko hyväuskoinen? Olen uskonut röyhkeitä valheita, minua on johdettu harhaan. Mutta johtuiko se siitä, että annoin niin tapahtua, koska halusin uskoa? En haluaisi kokea tai myöntää olevani uhri, mieluummin väitän, että hallitsin kyllä tilanteen, mutta valitsin tietoisesti väärin. Jälkeenpäin olen sanonut itselleni, että tuossa ja tuossa kohtaa näin kaiken selvästi, näin varoitusmerkit, näin todellisuuden. Ja silti jatkoin. Osaanko toimia toisin seuraavalla kerralla?

Ja miksi oletan, että tulee seuraava kerta, että minulle valehdellaan? Johdatanko itse itseni niihin tilanteisiin, teen jatkossakin sellaisia valintoja, nostan vain ne kortit pakasta joihin tuo mahdollisuus liittyy? Ehkä nostan monta korttia, mutta pidän vain ne huonot kädessän.

Intuitioni saa minut juuri nyt hyvin varovaiseksi. Varovaisuus on hyvä asia, mutta haluaisin tietää tarkkaan mitä varon. Sitäkö, että kaikki ehkä ei ole sitä miltä näyttää. Vai sitäkö, että se mikä on, ei vain ole minun juttuni. Ja jos ei ole, johtuuko se vain siitä, että minulla vain ei ole tapana pitää tällaisia kortteja kädessäni. Pitäisikö minun muuttaa tapojani?

Aina en ole varovainen, vaan olen joitakin kertoja, riskit toki tiedostaen hypännyt liikkuvasta junasta. Niistä kerroista muistan, että tunsin eläväni, jokin veti minua puoleensa vahvasti ja halusin ottaa vastaan sylin täydeltä mitä tuleman piti. Ehkä juuri silloin tiesin varmasti, tetä tömähtäisin maahan, kierähtäisin muutaman kerran ja nousisin sitten tomerasti ylös polvet ja kyynärpäät hieman naarmuilla, mutta posket hehkuen selviytymisen riemun tuottamasta endorfiinista.

Jos haluaisin elämääni erilaisia asioita kuin ennen, olisivatko ne asiat, jotka minua vetävät puoleensa erilaisia kuin ennen? Todennäköisesti. Voinko itse päättää mitä haluan? Liittyykö se siihen, mitä luulen ansaitsevani? Haluanko itselleni oikeita asioita, haluanko itselleni hyvää?

Eikö minun pitäisi edes ihan selvästi nähdä, mikä on minulle hyvää, minun mielestäni hyvää?

Ehkä minä olen parhaimmillani yksin, ja siksi minua vetävät puoleensa vain ne asiat, joiden en tiedä kestävän. Näen jo alussa Exit-kyltin himmeän valon, ja vain se tekee oloni riittävän turvalliseksi jatkaa matkaa.

Toivon saavani lisää aikaa tarkkailla tilannetta, itseäni. Helpointa olisi kuitenkin vedota intuitiooni ja kääntyä pois tilanteesta, ja tunnen halua tehdä niin. Toisaalta vain jatkamalla pelaamista saan lisää aikaa, lisää oivalluksia. Ehkä, jos olen riittävän hankala, hän tekee valinnan puolestani. Se on vain yksi tapa laskea kortti pois kädestäni. 

Tämä kaikki saa minut haluamaan selata Tarot-pakkaani.

Kas, Mac-listani arpoi minulle juuri tämän kappaleen.