maanantai 15. elokuuta 2016

Jackpot.

Sattumien kautta päädyin tanssikurssille. Foksia aloittelijoille. Olin juuri oikeassa paikassa. Ei sillä, että olisin erityisen kärsinyt foksitaitojeni puutteellisuudesta (olen ihan keskivertö keittiötanssijatar), mutta tuollaiseen tilanteeseen asettautuminen on juuri sitä, mitä lääkärin minulle kannattaisi määrätä, jos menisin lääkäriin.

Miehiä. Nuoria, vanhoja, pitkiä, lyhyitä, tuuheapartaisia, kaljuja, humppaveikkoja jotka haisevat kovasti tupakalta, hikoilevia nörttipoikia, huonokuuloisia pappoja, kuivahkoja maratoonarimiehiä, jotka huomauttavat vääristä askeleista, hymyjä, joissa tulee ryppyjä silmäkulmiin. Ja ne vaihtuvat liukuhihnalta. Kenenkään kanssa ei tarvitse jämähtää epämukaviin hiljaisiin taukoihin. Ei tarvitse miettiä, että mitähän tuokin miettii, tai mitä seuraavaksi.

Taannuin kymmenvuotiaaksi ja niiata niksautin aina kun tuli vuoronvaihto, hymyilin ja KATSOIN SILMIIN ja tunsin tekeväni aivan oikein. Pidin kädestä kiinni. Seurasin mukana, vaikka tanssisi mielestäni kuinka väärin.

Yksi poika keskittyi aina kovasti, melkein pysähtyi, ennenkuin varovasti pyöräytti meidät ympäri. Pyörähdyksen jälkeen hän melkein virnisteli itsekseen onnistumisen iloa.

Jos jatkan harjoittelua, saatan päästä eroon jäisestä baaritiskituijotuksestani, ja muutkin ylimitoitetut miestenkarkoitusmaneerini lientymään.

Jos maanantaipäiviini jatkossa kuuluu pari tuntia tanssia, puoli tuntia tai enemmän lisää päivittäistä pyöräilyä, ja jakso Good Wifea tai sen seuraajaksi väistämättä saapuvaa huonompaa tai parempaa keski-ikäisille naisille suunnattua tv-viihdettä, en ehkä enää vihaa maanantaipäiviäni niin paljon kuin ennen.

Sattumien takia olen muistellut elämäni entisiä käänteitä. Vanhoja haamuja on häiritty, ja ne ovat valveilla kun nukun. Muistin unessa miltä miehen selkä tuntui poskea vasten, kauan sitten. Ja sen, miltä tuntui olla toisen miehen, ehkä pojan kanssa matkalla. En ehkä haluaisi muistaa valveilla. En ehkä hoitanut asioita niin tyylikkäästi, kuin olisin halunnut. En ollut kovin rehellinen itselleni, vaikka yritin olla kiltti muille.

2 kommenttia:

  1. Paremmat kokemukset sulla on tanssikurssista ku mulla. Oli enimmäkseen naisia, ja yksi koko ajan suu ammollaan hymyilevä pappa, jonka henki haisi ihan hirveälle. Kävin muistaakseni vain sen yhden kerran...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli vallan yllättävän positiivinen kokemus. Vähän etukäteen hirvitti, mutta turhaan.

      Poista