Fustra.

Loma loppui n. vartti sitten, kun vihdoin heräsin puhelimen herätysääneen. Juon aamukahvia, kuuntelen kaupunkia, yritän muistaa rutiinini, yritän kohta pakata reppuun kaiken tarpeellisen, avaimet, kuvakortin, eväät, vaihtovaatteet. Jonkin kelvollisen yläosaan mystisen yönsinisille pellavasekoitehousuilleni. Siistit kengät. Toin loman alussa kaikki kenkäni töistä kotiin, varmuuden vuoksi.

En ole ikinä ollut näin kunnolla lomalla. Ehdin jopa ihan hitusen puhtaasti pitkästyä. Pääsin siihen pisteeseen, jossa tunsin helpotusta, että sataa, ja olen estynyt tekemästä vielä jotain erityisen lomailevaista.

Excelöintini on taitekohdassa. Se ei tunnu enää yhtä tärkeältä kuin ennen. Enää en voi karsia, ja tunnen aiempaa suurempaa tarvetta säilyttää ja vaalia. Jopa lisätä harkiten. Luin eilen kaikkein vanhimpia ajatuksian excelistäni, ja muistin, miten eri tilanne silloin oli. Vinttikomerollinen ylimääräistä. Asiat ovat muuttuneet.

Excelini on Prinsessaa Leian hologrammi, joka omalla kaksiulotteisella tavallaan kertoo viestiä muista, oikeammista asioista kuin vaatteiden määristä, hinnoista ja käyttökerroista. Pitkään karsin elämästäni asioita, koska en jaksanut kaikkea. Rajoitin myös, tavoitteenani jotenkin ansaita jotain parempaa, parantaa elämänlaatua. Otin aina jonkin kampanjan, tein päätöksen, löin vetoa. En syönyt. Söin jotain tiettyä. Liikuin. En pelannut. Kielsin itseltäni. Käskin. Laskin. Mittasin. Olen nyt nähnyt itsessäni ensimmäisiä merkkejä sen ajatuksen ilmiintymisestä, jonka olen kuullut jo vuosia sitten, mutta joka on ollut vaikea toteuttaa, että elämä on kuin pöytä, jolle mahtuu vain rajallinen määrä asioita. Kun sille lisää riittävästi hyviä asioita, huonot tippuvat laidoilta pois. Kesäni on ollut täysi, yltäkylläinen, rikas. Olen uskaltanut lisätä enkä vain karsia. Lisää kuorittuja manteleita, lisää aurinkoa, lisää ystäviä. Lisää uskallusta.

Minulla on nyt liput varattuna oikeaan kulttuuritapahtumaan. Ja aion mennä toiseenkin. Ehkä useampaankin. Lisään, isolla kauhalla.

Jonkin verran on ollut havaittavissa myös maanisuutta, ja kummallisia kierteitä, toistuvia tapahtumaketjuja, joista minun pitäisi varmaan oppia jotain, tilanteita, jotka toistuvat niin usein, että voisin toistaessani mieleni liikkeitä ymmärtää, missä kohtaa jumi on ja pikku hiljaa venytellä itseni terveeksi.