She says, sh-sh-shhh.

Yksinasumiseen, yksinelävän ihmisen identiteettiin olen jo tottunut. Olen taas alkanut laittaa ruokaa, vaikka vain itselleni. Silti tämä ensimmäinen oma kesäloma ikinä, ilman miestä tai taloudessani asuvia lapsia on ollut huisia. Välillä olen valahtanut johonkin kummaan onttouteen - ei ole mitään mikä täyttäisi päivieni tunnit, jos en itse keksi. Pitää ihan itse keksiä. Päättää. Saada aikaiseksi jotain skenaarioita jotka miellyttävät minua. Kyllä minä senkin osaan. Listat auttavat. Listani avulla muistin myös, että webasto pitää korjata, vaikka on kesä ja se ei olisi muuten muistunut mieleeni kesän lämpiminä keleinä.

Kun oli vielä töitä, ja nätti sää, tunsin suurta iloa päästessäni takapihan sohvaani päivunille, vähän kuin varkain päivän muiden tehtävien lomasta. Nyt kun voisin vain sään salliessa maata takapihalla koko päivän, olenkin siihen vähän liian levoton.

Välillä sitten nautin suuresti siitä, että saan tehdä kaiken mitä haluan, siinä tahdissa kuin haluan. Lisäksi löydän itseni muiden ihmisten ansiosta tivolilaitteista, jotka tuntuvat kuplivilta ja jännittäviltä ja jotkin kovin vaarallisilta, mutta tiedän että jotkin asiat ovat vain niin arvokkaita aivan sellaisinaan, että haluan olla se ihminen joka on elänyt vaikka lasku tuotaisiinkin myöhemmin.(X)

Olen aina ollut järkevä, riskejä karttava ihminen. Tai ei, en ole karttanut riskejä. Olen tutkinut ne tarkkaan, miettinyt miten niitä voi pienentää ja myös sen, miten asiaan suhtaudun jos ne toteutuvat. Sitten olen ottanut sopivankokoisia riskejä, koko ajan valppaana. Minulla on ollut tuuria, sekä hyvää että huonoa.

Asuntoni tyhjenee tavaroista joita kannan kirpputorille. Terttukin kuoli. Tilalle mahtuu paljon musiikkia. Kuuntelen sitä päivisin ja öisin kun vuorokausirytmini silppuaa ihminen jolle vuorokaudenajoilla on erilaisia merkityksiä kuin minulle. Minä voisin vain katsoa ja kuunnella häntä kun hän kuuntelee musiikkia. Nukun sitten joskus.

Katsoin netflixistä Modern Familya ja otin harjoitustehtäväkseni olla Gloria Gloria näyttää tunteensa, pitää puolensa ja vaatii että häntä kohdellaan hyvin.

Ihan uskalsinkin toimia tämän roolimallin mukaisesti.(X) Nostin äläkän. Peruin tapaamisen vedoten Oletettuun Syyhyn. Ilmeni, että kyseessä oli väärinkäsitys. Joka johtui minusta. Kämmäsin vielä viestintävälineeni kanssa luoden vaikutelman, että olen todella epäluuloinen ja neuroottinen. Ehkä olenkin, mutta en yleensä koskaan näytä sitä. Olin nyt totaalisen naurettava. Ja tarkoituksettoman alipukeutunut.

Olen luullut, että virheistä rangaistaan. Yllätyin. Ehkä kuitenkin tein tavallaan jotain oikein. Tai sitten karma vasta odottaa parempaa kimmahduskulmaa.

Ehkä hämäläisellä juroudellani on kuitenkin ollut hyvät puolensa. Se on vähemmän noloa kuin olla totaalisen väärässä, sitten panikoida ja olla paniikin takia teknisesti kyvytön ja soittaa tahattomia videopuheluita. Toisaalta, jos olisin vain hiljaa jurottanut ja sitten ihmetellyt normaalihkon keskusteluyhteyden palaamista myöhemmin, se jurotus olisi jäänyt sisääni pitkäksi aikaa kuin hileinen köntti vetistä jäätä pakasteesta sulavaan litran tölkkiin rasvatonta maitoa. Nyt sen sijaan tunnen poskieni rusottavan lempeästi nolouden jälkilämmöstä.