Oloni on hervoton, sellainen väsähtänyt vasikka kevätlaitumella. Muutama päivä yksinoloa takana, muutama edessä. Parisuhteellisesti mitattuna siis. Minä kun olen sellainen, että mikään ei ole hyvä, niin vingun, jos toinen on liian monta kuukautta putkeen Etelämantereella, ja vingun, jos ei ole. Sellainen koko ajan vaihteleva, mikään-ei-ole-pysyvää-tai-normaalia on ehkä ainoa olomuoto, jossa hetkellisesti en vingu, paitsi jos sitä kestää liian pitkään.
En edes suunnitellut etukäteen siivoavani sukkalaatikkoa, käyväni salilla joka päivä, syöväni vain ituhippiannoksia, tekeväni kuukauden töitä etukäteen tai epiloivani MOLEMMAT sääret, pikkuhiljaa, kertasuorituksen ollessa liian suuri määrä tuskaa kenenkään yksilön kestettäväksi. En suunnitellut, en ihan oikeasti.
Tyynen rauhallisesti kaivoin lipaston laatikosta neljät tavalliset pelikortit, yhdet unkarilaiset ja omituiset sekä paksun nipun uuno-kortteja, pyöräytin ruokapöydän töyteen mieltätyhjentävää pasianssia. Menin nukkumaan vasta yhdeltätoista, mutta palasin silti hetkeksi takaisin pasianssin ääreen. Ei tuota kehtaa tehdä jos joku katselee.
En ole vieläkään saanut pasianssia päättymään, vaikka olen pelannut sitä myös aamukahvilla, priorisoiden ajankäytön siten, että läksin yhtenä aamuna töihin märillä hiuksilla. Tai oikeastaan en vain löytänyt fööniä enkä suoristusrautaa. Rauta löytyi myöhemmin töissä läppärirepusta, olen ilmeisesti siivonnut sen sinne ajatellen, että esineen johtoisuus ja paino ovat vastaavia kuin läppärin laturissa. Fööni löytyi illalla alusvaatelaatikosta. Se ei muistuta olemukseltaan pikkuhousuja, joten asia on vaikeampi selittää.
Pyörin alennusmyynneissä umpimähkään ostostonttuni johdattamana määräämättömän ajan. Ostin nahkahameen, 15& hinnaastaan. Keinonahkaa. Juuri mieleistäni pituutta, kapea, hieman polvitaipeen alle päättyvä. Punaista huulipunaa minulla jo on. Nyt tarvitaan enää samurai-miekka, ja olen keskivertonörtin unelmanainen. Ainakin jos vähän siristää silmiään tai katsoo vasstavaloon. En ole aivan varma riittääkö minulla pokkaa käyttää tuota hametta. Excelini ei tule tykkäämään tästä.
En ole laittanut ruokaa kertaakaan. Kaikki lautaset ovat likaisia, koska pidin tiskaamisessa neljän vuorokauden tauon. Tiskikone on rikki. Varasin perunanuijan tiskipöydälle siltä varalta, että lihaperunalaatikkovuoan likoamisvedestä alkaisi nousta uusia eliömuotoja altaan reunalle keuhkojaan kehittämään.
Kaunomieli piti minulle seuraa eilen (tavallaan sen voi laskea ihanaksi yksinoloksi, koska emme ole "oikeita" ihmisiä). Ämppäsimme kolmea tai neljää eri suklaata ja vingahtelimme sohvalla katsellen Ylpeyden ja Ennakkoluulon seitsemännentoista kerran. Ihan vain koska me voimme.
Diiva ja poika tulivat vuorostaan tänään kylään, sain tiskattua kun he pitivät minulle seuraa. Tunnen olevani nyt vähän parempi ihminen. Syötin heille toffeeta ja linssisipsejä.
Saatan pelata vielä hieman pasianssia.
Tämä video näyttää siltä, kuin se olisi kuvattu keittiöni lattialla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti