Olet aarteeni kallein.

Hei, olen Veela ja minäkin käytän. Oikeastaan olen käyttänyt käytännössä aina, vaikea muistaa aikaa, jolloin ei olisi käyttänyt. Kerran olin kuivalla melkein vuoden, mutta koko ajanhan se pyöri mielessä ja repsahtaminen oli vain ajan kysymys.

Se alkoi jo lapsuudessa, ihan se tavallinen tarina, maaseutu, maidontuottajia ja Valion punaiset palloedamit. Niitä pyöriteltiin ja ihasteltiin, kuorittiin pehmeää kuorta ja muovaitiin siitä hassuja asioita odotuksen vallassa. Sitten korkattiin pallo ja istuttiin pitkät tovit ja höylättiin ekstaasissa siivu toisensa jälkeen. Kun niin nuorena alkaa, ei oikein opi tietämään toisenlaisesta elämästä mitään.

Ajoittain homma riistäytyy käsistä. Jo heti aamulla sitä aloittaa vaikka siivulla ihan vain jotain pehmeää ja kermaista Tilsiteriä rapean sämpylän päällä. Lounaalla on sitten vähintään raejuustoa porkkanaraasteen "kaverina", punaleimaemmantalia makaroonilaatikon höysteenä, ja leivän päälle sipaisee jotain ruohosipulituorejuustoa, paksun kerroksen, ja yrittää sitä sitten vähän piilotella lautasen kulman takana ettei muut kiinnittäisi huomiota. Iltapäiväkahvilla valitsee kakkuhyllystä porkkanaleivoksen. Ei sitä kyllä sen porkkanan takia syö, vaan mielessä siintää se tuorejuusto- tai koskenlaskijapäällinen. Oikein jännittää, että kumpaakohan tässä on. Sitä lupaa salaa itselleen, että viikonloppuna leivon ihan itse juustokakun, enkä kutsu ketään kylään vaan syön sen ihan itse.

Illalla sitä kiskaiseekin jo surutta lautasellisen ricottatäytteistä tuorepastaa, ripottelee päälle vielä jotain kovia aineita, parmesanjohdannaisia, ja sitten ei ole enää mitään rajaa. Siinä sitä istuu telkun ääressä ja katselee bumtstibumia ja kaksin käsin kauhoo suuhunsa Auraa ja Presidenttiä, muka sillä verukkeella, että juusto ja punaviini sopii hyvin yhteen, mutta kyllä se aika vähäiseksi jää se viinin määrä loppupeleissä kun totuudenmukaisesti tarkastelee omaa juustonkulutustaan. Ihminen on niin hyvä keksimään itselleen kaikenlaisia selityksiä ja verukkeita. Niinkuin osteoporoosin uhka, tai että kotimaista maidontuotantoa on tuettava.

Viikko oli hengästyttävän kiireinen. Viileät ja sateiset säät tuntuvat mukavilta. Hiukseni ovat venähtäneet huomaamatta pitkiksi. Elämä tuntuu oudon erilaiselta.