You win some you loose some.

Ihmiselle tekee hyvää kokea uusia asioita. Vierailla välillä sen liiankin tutun arkiputken ulkopuolella. Käydä paikoissa, joissa ei ollut tarkoitus käydä, nähdä asioita, joihin silmä ei joka päivä osu.

Minä tein pienen arkisen työmatkan toiselle paikkakunnalle. Etukäteen ajattelin, että se olisi kovin väsyttävää, mutta sitten paluumatkalla, kun jo seisoin, perusluonteeni mukaan liian aikaisin, vaunun ovella, kasvot kohti ikkunaa, ja pimenevä horisonti ja sen puut ja pilvien muodot ja iltaruskon vaihtuvat värit vilisivät silmissäni, tuntui kuin olisin ollut hukkuva joka näkee vihdoinkin maata. Olo oli kovin zen. Ihmisiä pakkaantui taakseni, jonoon, ja sekään ei häirinnyt minua ollenkaan.

Matkantekeminen saa minut yleensä tuntemaan oloni vireäksi ja ketteräksi. Unohdan hetkeksi lonkani kolotuksen (sitä on kolottanut jo viikkoja, enkä oikein jaksa tehdä asialle mitään). Olen ripeä ja nopea, ja jos minun pitää kyykistyä lattianrajaan laittamaan pistoke seinään, toki teen sen niin ronskein sanankääntein, että housuihini risahti palkeenkieli sisäreiteen. Minulla ei ollut pitkää turvavillatakkia. Ei mitään kerrastoa tai nailoneja, vain talvenkalpea iho, joka kuulotti tummanharmaiden 41 kertaa käytettyjen boyfriendfarkkujeni kankaan läpi. Näin käy aivan liian usein, ehkä minun pitää vaihtaa housumerkkiä. Minulla ei ollut käytössäni autoa, eikä olisi ollut edes aikaa singahtaa mihinkään ruotsalaiseen vaatetusketjun liikkeeseen, vaikka olisin aseella uhaten vaatinut kyytiä joltakin tuntemattomalta ja pahaa-aavistamattomalta kollegaltani. En löytänyt edes ilmastointiteippiä.

Otin sitten mustan white board marker -tyyppisen kirjoitusvälineen ja suttasin sillä sisäreiteni laajalta alueelta mahdollisimman tummaksi. Kirvelihän se kyllä, ja mietin, voinko saada verenmyrkytyksen, mutta tunsin olevani nero.

Illalla minulle selvisi, että vaikka saatan olla nero, olen itse asiassa sellainen nero, joka keksi pyörän uudestaan. Lemmy Kilmister on kuulemma vuosien ajan käyttänyt rikkinäisiä farkkuja, kuulakärkikynällä ihoaan värittäen.

Ratkaisu oli kuitenkin niin toimiva, että päätin, jatkossakin, jos minulle tulee vaatekaappikauhu tai muu kriisi, kysyä itseltäni "mitä Lemmy tekisi?"

Voisikohan samaa metodia käyttää orastavan alkoholiongelmani ratkaisuun? Olin viikonloppuna Lidlissä. Tajusin, että on lauantai, ja saunavuoro. Ajattelin, että nyt minä kyllä oikein rentoudun ja nautin rauhallisesta koti-illasta ja saunasta, ja ostan saunakaljan, ja vielä juon sen.

Sitten minä seisoin siinä Lidlin kaljahyllyn äärellä, ja ihmettelin niitä kaikkia IPOJA ja APOJA ja omituisia oluttölkkejä. En halunnut ostaa mitään pahaa, enkä liian isoa tölkkiä tai pulloa, kun en oikeastaan ihan kamalasti tykkää kaljasta (vain ESB:stä). Enkä niistä ulkomaisista tiedä, miltä maistuvat. Enkä muistanut, että onko se juuri Lageri josta en tykkää. En minä taida kamalan tummastakaan oluesta tykätä, paitsi Velkosta, mutta kun sitä on vain noin isoja tölkkejä. ESB on bitteriä, mutta onkohan se ainoa bitter josta tykkään, entä jos ne muut maistuvat nimensä mukaan katkaralta.

En osannut osaa kaljaa itselleni, vaan lähdin pois. Seuraavalla kerralla kysyn itseltäni "mitä Lemmy tekisi?"