Sen minä kysyin ääneen, että ei kai tuo ole kokolattiamatto. Tuossa vessassa. Kyllä, ja se on kuulemma alkuperäinen.
On monia alkuperäisiä asioita joita arvostan sisustuksessa, mutta vessan kokolattiamatto ei ole sellainen.
Suustani pääsi myös muita omituisia, huijarituntemuksia aiheuttavia asioita. "Mieheni on paljon matkoilla". En ymmärrä miksi sanoin noin, tai mihin tuo liittyi. "Henkilö, jonka kanssa epäilen tulevaisuudessa harjoittavani parisuhdetta samasta osoitteesta käsin oleskelee koko ajan ulkomailla" olisi ollut oikea ilmaisu. Sitten sanoin, että "minulla on erittäin allergisia lapsia". Ihan kuin niitä olisi sellainen 12-13-päinen lestadiolaispesue. Muistin melkolailla heti, että eihän minulla enää edes ole lapsia, ja punastuin selittämättömästi. Tai siis onhan se yksi, potentiaalinen lapsi-ikäinen henkilö hypoteettisessa perheyhtälössämme, mutta hän ei ole allerginen.
Sää on valtavan huono. Se on huono autoille, jalankulkijoille, pyöräilijöille ja lentokoneille. Ainakin. Epäilen, että myös potkukelkkailijoille ja kottipyöräilijöille. Luistelen kohta silti, ranskalaisella ei-talvikäyttöautollani toiveikkaasti lentokentälle katsomaan, josko saisin paluupostina mukaani jotain kotiinviemistä.
Otsatukkani ja minä pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, miltä hänen pitäisi näyttää otsallani. Tämä vaati pitkän, perusteellisen keskustelun, harkinta-ajan ja purkillisen Casting iced truffle -väriseosta. Mietin pitkään, raaskinko uhrata olemuksestani sen autenttisen yksityiskohdan, että hiukseni ovat melko pitkään olleet ihan omanvärisensä. Se on ollut mukavaa, ei huolta juurikasvusta tai värin tunkkaantumisesta. Oloni on ollut persoonallinen ja luonnollinen ja ekologinen. Turvallinen.
Nyt sitten pääni on huurteisen tryffelin värinen, olen keinotekoinen, ja tyytyväinen. Nyt tässä hommassa tuntuu olevan joku juju.
Ja kyllä, se juju on hitusen samaa tavoitteleva kuin Zooeyllä, mutta jos olisin lähelläkään tuota hurmaavuutta, oveni karmeja raapisi joku hollywood-agentti, enkä mitenkään ehtisi jorista tyhjänpäivisiä netissä.
Olen viime päivät vältellyt ruuanlaittoa sen takia, että luulen parina seuraavana viikkona suorittavani sen suhteen osuuteni aivan riittävän moninkertaisesti. Päivät hupenevat, ja pikkuhiljaa varustan kaappejani kaikenlaisilla jouluruokien esiasteilla. En kuitenkaan vielä kovin järjestelmällisesti tai kattavasti, ja pikkuhiljaa minua alkaa hermostuttaa. Ehkä kaikesta tuleekin iso kaaos.
Mutta ei se mitään. Nyt minulla on punaviintä. Se lohduttaa, jos on kaaos. Viisastuin viime vuodesta, ja täydensin varastoni ajoissa. Kävimme kaunomielen kanssa oikein viinantrokausreissulla Ruotsin puolella. Siellä oli huhupuheiden mukaan vähän halvempaa, ja ainakin se oli hyvä tekosyy istua autossa ja höpöttää pitkään ja hartaasti minkään keskeyttämättä.
En ollut ikinä ennen käynyt Systembolagetissa. En tiennyt missä se oli. Kauppakeskuksen pihassa oli iso kyltti, tai sellainen torni, jossa eri logoja, ja yksi niistä oli Systembolaget. Parkkeerasimme sen juurelle, ja aloimme etsiä ko. erikoisliikettä. Kävelimme kauppakeskuksen läpi kahdesti, ei tulosta. Kävelimme sen vasemmalle puolelle, ja oikealle ulkokautta kiertäen. Ei tulosta. Hampurilaisbaarin ikkunoiden läpi ihmiset katselivat meitä masentuneen säälivinä, siinä ne Finnjävelit tarpovat -14 asteen pakkasessa edestakaisin halpaa viinaa etsien.
Lopulta löysimme Systembolagetin pitkähkön, kapean, mahdollisesti ei-ajoneuvokäyttöön tarkoitetun kujan päästä. Sieltä pois ajaminenkin oli vaikeaa.
Jostain syystä juuri nyt asuntoni on kaaoksessa, en osaa tarttua mihinkään, ja olen jokseenkin hermostunut.
On kyllä niin lohdullista huomata että patologisia valehtelijoita on muitakin kuin minä!
VastaaPoistaNuo sujuvat, itselle valehdellut valkoiset valheet jotka todellisuudessa ovat törkeää totuuden mutkalle vääntämistä, tulevat suusta yhtä luonnollisesti kuin aivastus juuri silloin, kun olet hautajaisten muistotilaisuudessa laittanut suuhusi hiton ison palan tomusokerilla kuorrutettua kakkua ja joku vainajan lähiomaisissa on sanomassa jotain kaunista vainajasta.
Jälkimmäisessä vaikutus on kiusallinen mutta kysymys olikin siitä kuinka helposti valheet tulevat eivätkä ne itseasiassa ole valheita, vaan lievää disinformaatiota jonka tarkoituksena on täydentää muuten niin köyhää kuvausta joko itsestään, elämästään tai jostain tapahtumasta. Tai näin minä ainakin olen itselleni vakuuttanut ja tällä hetkellä uskon vakaasti että se on totta eikä siinä ole mitään pahaa.
Sitten hyvä ZooeyMesmer, asiasta toiseen; sinä et tiedä kuinka vaarallista on härnätä pakkomielteistä ihmistä ja vieläpä aiheella joka on hänelle herkkä. Tiedä että tulen kohta vaatimaan jonkinlaista kuvallista dokumenttia jotta voin verrata yhtäläisyyksiä tämän tv-ihmisen ja sinun välillä, sekä katsella muutenkin päätä sekä sen väritystä joka on alkanut kiehtoa minua tavalla joka ei enteile hyvää.
Teillä naisilla on pirullinen tapa antaa huomaamattomasti siimaa, ts. juurikin härnätä ihmistä niin ettei sitä voida väittää härnäämiseksi ja niinpä te luette epätoivoisia pyyntöjä kerrassaan pirullinen virne kasvoillanne :D
Ärh.
Saatan myöntää syyllisyyteni :-D Anteeksi.
Poista:D
PoistaIhan mielettömän hyvää joulua sulle ♥
Huurteinen tryffeli kuulostaa houkuttelevalta. Ehkäpä minäkin..
VastaaPoistaHoukuttelevaa sekä päässä että suklaarasiassa. Joulunaikaan sopivaa, väittäisin.
PoistaUutta vuotta ja onnellista sellaista!
VastaaPoistaMahtaako hän olla hengissä vai onko kenties juhlapyhien aikaan sattunut jotain järisyttävää - positiivisella tavalla - joka on syynä tähän taukoon?
Samoin! Raportoin tarkemmin kunhan henkiseltä hengästymiseltäni ennätän.
PoistaAh, olette sentään hengissä!
PoistaTulin kertomaan että paimenen, se sika, huojasi minua, lopetti Paimentolan pitämisen ja häipyi omille teilleen mutta olette tervetullut parantolaan koska minulla on aihetta olettaa että teillä on paljon sydämellänne ja kenties henkisiä rasituksia jotka parantolan rauhallisilla käytävillä paranevat tuota pikaa ja samalla pääsette näkemään muitakin, samassa tilanteessa olevia ihmisiä ;)