Tänä aamuna heräsin hyvillä mielin, kaikki olikin hyvin enkä ollut jossain menneiden vieraassa varjotodellisuudessa. Kokkasimme aamupalaa, katsoimme piirrettyjä. Meikkasimme saman peilin ääressä, Kirppu piirteli huulipunallani pitkään ja hartaasti ja sotki sitä sitten hieman lakanoihini, ja näytti syylliseltä kuin koiranpentu. Sitten hain Kaunomielen, ja vietimme päivän kaksistaan kevyin mielin. Keveyttä minä kaipaankin. Sitä, etten aina vello niin raskaissa vesissä.
Nukkuminen on mukavaa ja usein aliarvostettua. Olisin ostanut tänään siihen tarkoitukseen sopivat uudet lakanat Ikeasta, mutta en löytänyt mieleisiäni. Haaveilen löytäväni täydelliset harmaat lakanat, jotka eivät näyttäisi tylsiltä tai masentavilta, vaan sellaisilta raikkaan sisustuslehtimäisiltä, sellainen NewYorktunnelma. Mutta ei, kaikki Ikean lakanat, nekin, jotka läpäisivät silittelytestini, olivat tänään masentavia.
Löysin kyllä tavanomaisen vaaleahkon maton eteiseen. Yksivärisen. Melkein mahdollisimman tylsän. Luulen kuitenkin, että kotini yleisilme hyötyy siitä, että siinä on edes yksi pirteä yksityiskohta vähemmän. Vierastäkin, muffaisen. Vihdoinkin tukevia viinilaseja, sellaisia, jotka voi huoletta laittaa tiskikoneeseen. Minulla on ollut liian hienoja viinilaseja, tyylikkäitä ja kalliin näköisiä, jotka risahtavat helposti rikki jos tiskaan ne koneessa, eivätkä puhdistu kirkkaiksi, jos tiskaan ne käsin, koska minulla on näpit, jotka palavat tulikuumassa vedessä. Niitä hienoja laseja, tarjouksista pari kerrallaan ja Finnair+ pisteillä hankittuja, ei ole enää montaa. Nämä uudet eivät nyt sitten näytä kalliilta, vain ihan mukiinmeneviltä. Loukkaantuvatkohan lasit tuollaisesta luonnehdinnasta?
Kohta nukun lisää, ja huomenaamullakin niin pitkään kuin haluan. Käyn äänestämässä, juon vaalikahvit, järjestelen ja siivoan ja päästän auringonvaloa kotiini. Näin haaveilen, nyt. Huomenna näen mihin tarmoni riittää. Sitä pitäisi saada kerättyä vähän enemmän. Tarmoa. Luulen, että olen ohittanut sen pisteen, jossa vielä pystyy sinnittelemään itsekurin avulla ja luovimaan pahimpien karikoiden ohi. Nyt tarvitsisin ihan oikeaa, aitoa, elinvoimaista tarmoa. Alkaa tympiä pelkkä sinnittely.
En jaksa nyt edes keuhkota mistään, vaikka huvittaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti