Viikonloppuni oli yltäkylläinen sortimentti ihmisiä ja yksinoloa. Perjantai-illan vietin Valssimiehen ja Pikkukirpun kanssa. Asiaan liittyvästä kylmänhohkaavasta kauhusta huolimatta olen oppinut jossain määrin nauttimaan noinkin nuoren sidosryhmähenkilön jatkuvasta läsnäolosta. Lauantaiaamuna suoritimme oman versiomme magnustiloikoilusta, sohvalla, eli söimme ensin piirrettyjä katsellen isot kasat aamupalaa, join litran kahvia, ja sitten sulattelimme mahojamme sikin sokin makoillen ja lasittunein silmin televisiota tuijottaen. Ehkä olimme varaaneja.
Diiva ja Poika II saapuivat, ruokin heidätkin ja tunsin tästä onnellisuutta. Makasin sohvalla Valssimiehen kainalon nojaten ja Poika II ja hän puhuivat örinähevistä ja kuuntelivat siitä erinäisiä näytteitä marsullani, ja tunsin tästäkin suurta onnellisuutta. Halasin kaikki poislähtijät, jonka jälkeen Kaunomieli saapui. Pyysin häntä saunomaan ja katsomaan kanssanin Bumbtsibumin, josta syystä hän näytti hyvin huolestuneelta - "Äiti, siitä on aika monta vuotta kun se viimeksi tuli televisiosta. Se oli silloin, kun me oltiin pieniä." Kaunomieli ei tiennyt, että Bumbtsibum alkaa uudestaan, ei tosin viime lauantaina. Saunoimme, ja syötin hänelle ruokaa ja mansikkabasilikasorbettia.
Sunnuntaiaamuna join kahvia, katsoin televisiosta neljä jaksoa Voicea ja pelasin tietokonepalapeliä. Yksin. Se jos mikä oli mukavaa. Sitten menin Kaunomielen luo, join lisää kahvia, tein listan siitä, miten koko asunnon siivoaminen tulee suorittaa, ja sitten suoritimme. Kirjoitin listan alkuun "avaa suklaarasia", ja lisäsin siihen vielä hieman myöhemmin "ja radio".
Sitten tanssin fuskua, josta löytyi vaikeita kuvioita. Olin hitusen epämotivoitunut, koska paitani helma oli hitusen nafti, ja oikeaa kättä piti nostella koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti