Henkilön tapaaminen sovittuna aikana sovitussa paikassa on yllättävän hankalaa. Olen tyypillisesti aina liian ajoissa. Nyt pidättelin itseäni viimeiseen asti, ja marssin paikalle ripein askelin tyylikkäät puolitoista minuuttia myöhässä. Tarkistin tilan kahdessa sekunnissa laserinnopealla katseellani ja määritin sen henkilön sijainnin, joka parhaiten vastasi oletusarvoa, raivasin tieni ahtaasti asutetussa baarissa hänen viereensä ja kysyin "Hei, odotatko mahdollisesti minua?"
Hän katsoi minua ilahtuneen yllättyneenä, päästä varpaisiin, ja vastasi "En tietääkseni."
Jos joku haluaa tietää, mikä olisi ollut oikea vastaus tuossa tilanteessa, se voisi olla vaikkapa "kyllä, olen odottanut sinua koko elämäni."
Minä olisin puolestani voinut sanoa vastaukseksi jotain muuta kuin painokkaan "Hyvä." Ja nyökätä vielä painokkaasti päälle. Tai siis tuo olisi kuulostanut paljon paremmalta repliikiltä heti tuon poliittisesti korrektimman vastauksen jälkeen.
Kävelin ulos. Hyvin pitkälle ulos. Kävin muka pikapankilla, tarkistin kännykästäni, olinko kuvitellut koko kymmenen minuutin aikaikkunan, tai asettanut sen mielessäni väärälle päivälle. Sitten tulin takaisin, tilasin oluen, vaikka mieleni teki punaviiniä, mutta se olisi sotkenut hampaani (siinä baaritiskillä oli muuten tilaa vain henkilön vieressä, johon olin jo aiemmin luonut keskusteluyhteyden), ja asetuin rauhallisesti juomaan olutta kiihtyvässä tahdissa ja odottelemaan, että joku käyttäisi laserinnopeaa katsetta minut löytääkseen. Hänelle se tuntuikin olevan paljon helpompaa.
Minulle alku on helppoa ja kevyttä, mutta sitten tekee mieli kääntyä pois ja olla tietämättä, että ihmiset ovat epätäydellisiä ja ongelmaisia ja heillä on tarinoita joista en halua tietää. En haluaisi nähdä mitään virheitä. Minulla on niitä itselläni riittävästi, enkä halua, että kukaan löytää niitä minustakaan. Huomaan, että ne virheet, joita etukäteen spekuloidessani voisin ehkä sietää, eivät olekaan virheitä, vaan rosoja, jotka käsikirjoittaja voisi huolellisesti asetella henkilöhahmoon tarttumapinnaksi.
Olisi paljon helpompaa vain olla kotona ja katsoa leffoja ihan yksin.
Diiva toi minulle ohutreunaisen, korkean viinilasillisen vaaleanpunaista teetä. Muita kuppeja tai laseja ei kuulemma ole juuri nyt puhtaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti