keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Young girls they do get weary.

Hukkasin viikon. Näin jälkeenpäinajatellen huokaan helpotuksesta, se on tallessa menneisyydessä, ja tein sen aikana paljon sellaista, jonka tekemättä jättämisellä olisi ollut huonot seuraukset. Lähinnä töitä.

Kaikki tekivät, töitä on mukava tehdä. Nyt on saatu makeaa mahan täydeltä.

Tämä on se aika vuodesta, kun kaikki kyselevät toisiltaan taukoamatta, milloin sinulla alkaa loma. Vähän kuin hokisivat Aloha(joka tarkoittaa käsittääkseni minä rakastan sinua, ainkin jonkin 50-luvulla kirjoitetun lastenkirjan mukaan),j oka kohtaan, kuten keskustelun aluksi ja lopuksi, siis lauseen, joka on vähän irrallinen keskustelusta, vähän liian tungetteleva näin suomalaiseen makuun, ja hitusen liian kulunut, jotta sen merkityksen ottaisi tositarkoituksella. Minä olen vastaillut "kolme viikkoa vielä" viime viikosta lähtien. Eilen hoksasin, että hups, se yksi viikkohan meni jo. Päiviä ennen lomaa on koko ajan vähemmän, ja olin ajatellut tehdä niin paljon ennen lomaa. Lomalla vastaavasti niin vähän.

Ehkä asiat ovat keskimäärin tasapainossa silti.

Minä aion hurvitella. Menen huomenna katselemaan musiikkia, vaikka on torstai, ja ehkä (todennäköisesti) lauantaina myös. En aio jäädä kotiin miettimään, minkä kaapin seuraavaksi siivoaisin.

En edelleenkään ole kovin omavarainen musiikin suhteen. Olen vähän yrittänyt olla, aina välillä muistan. Kuuntelin viikonloppuna youtubesta Rock and Roll Hall of Fame - induktioita ja muita kollaboraatioita. Tämä oli erityisen loistava:



Minun kyllä pitäisi siivota, myös kaappeja. Etsimme tänään pitkän tovin Carcassonne-peliä, jonka valtaosa oli kadonnut sen laatikon taakse, jossa on ylimääräisiä kukkaruukkuja. kärpäslätkiä, kengännauhoja, maalia, ja nyt myös suksivoiteita. Siellä on myös kenkiä ja kaksi sellaista huopaa, jotka voi ottaa mukaan kun menee puistoon notkumaan. Niitä on tullut käytettyä, muidenkin kuin minun, joten kesän odotukset ovat osin toteutuneet. Sää ei ole toistaiseksi ollut kaksinen, mutta olkoon. Tuolla ei sada räntää eikä tarvitse tehdä lumitöitä.

Mietin, olenko hidastunut iän myötä. En vielä sano vanhemmiten, koska se varmaan olisi liioittelua. Olen tottunut olemaan melko nopea, mutta nyt, kun pikkuhiljaa kohoan työyhteisön keski-iän yläpuolelle, huomaan, etten ehkä olekaan enää mitenkään erityisen nopea. Haluaisin ajatella sen johtuvan siitä, että ajattelen asioita monipuolisemmin ja perusteellisemmin. Luulen, että se saattaa olla tosiasioiden kaunistelua. Ainakin kaipaisin, (tai osaan kaivata, en vielä ehkä vaatia), enemmän sellaista aikaa, jolloin ei tarvitse koko ajan taukoamatta reagoida kaikkeen välittömästi, vaan voisin hetken miettiä ja sitten vasta reagoida. Se on tavallaan hitautta. Kyllä, se on sekunteja, jopa tunteja, täysin mitattavissa ja verrattavissa oleva asia.

Kotona kyllä hidastelen sieluni kyllyydestä. Katselen samoja tahroja keittiön lattiassa päivästä toiseen, ja pohdiskelen syvällisesti sopivaa lähestymistapaa. Mietin aina välillä pitkään ja hartaasti, missä vaiheessa edellisen kerran unohdin, että minun piti skarpata ruokavalioni kanssa. Päivittelen exceliäni ja ihmettelen, miten oloni tulee viikko viikon jälkeen nuhjuisemmaksi kun käytän koko ajan samoja vaatteita (pesen niitä kyllä myös).

Tätä nykyistä asuntoa ei ole mahdollista pitää niin järjestyksessä kuin edellistä. Täällä on aina ikkunalaudoilla karheaa tiepölyä, koska pidän ikkunoita auki. Minulla ei ole kolmen ja puolen neliön vaatekomeroa, jossa metreittäin hyllyjä. En saa laitettua tavaroita paikoilleen heti käytön jälkeen niin helposti.

Täällä on tavallaan kodikasta, kodikkaampaa kuin ennen, mutta myös epäjärjestys, joka ei ole tilapäistä, vaan siitä on tulossa pysyvä lainehtiva olotila. Ulkoinen vaikuttaa sisälle. Yritän miettiä, että tämä muutos saattaa tehdä minusta rennomman. En vain ole varma, onko tämä oikeanlaista rentoutta. Ehkä tämä on vielä muuton viimeinen aste ennen lopullista jäsentäytymistä, jossa asunnosta tulee niin toimiva kuin se voi olla. Ehkä.

Olen kyllä ottanut tavaksi siivota keittiön iltaisin, koska siellä vaan ei voi elää, jos kaikki mahdollinen on tiskipöydällä. Se on ehkä oleellisempaa kuin se, mitä kaikkea on näppärästi käsillä asunnon muilla tasoilla.

Ehkä olen vain väsyneempi kuin ennen, koska olen vanhempi kuin ennen. Olen välillä todella väsynyt, vaikka nukun, liikun ja syön, ja olen ihan terve. Tänä kesänä, kun tulee loma, otan tavoitteeksi laiskotella kaksi vuorokautta nousetta sängystä varsinaisesti ollenkaan. Luen kirjoja ja nukun kunnes kylläännyn.

4 kommenttia:

  1. Hieno biisi! En ole tiennytkään, että Princeltä taittuu kitarointi noin hyvin.

    Lomasuunnitelmasi kuulostaa loistavalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään tuota muistanut. Vanhojen äijien eleettömyys on kunnioitusta herättävää.

      Poista
  2. Loistava biisi, kiitos muistutuksesta. Maailmassa on niin paljon hyvää musiikkia, että pääsee unohtumaan "vanhat" helmet.

    Niiin monta samaistumisen kohtaa koin lukiessa. Ou jee, en mä olekaan siis ainoa joka hidastuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollos hyvä! Tänään olen haukotellut niin, että olen pelännyt nielaisevani pääni taaksepäin. Ehkä tämä on vain perinpohjaista väsymystä.

      Poista