Another day in paradise.

Jatkan menestyksekkäästi sitä, että teen asioita, joita olen ajatellut joskus tehdä. Nyt luin kirjaa ulkona, siinä huonoilla graffiteilla töhrityssä huvimajassa, joka on puiston sillä kulmalla, josta ei leikata nurmikkoa.

Kirja ei ole kummoinen, mutta olen tyytyväinen siitä, että mieleni tekee vain uppoutua siihen koko ajan. Olen ehkä löytämässä lukemisen uudestaan.

Jotain muutakin olen tehnyt. Raivasin olohuoneen kaappin kaksi hyllyä kengille. Siinä ne ovat lähellä eteistä. Kengät ovat minulle tärkeämpi asia olla heti käsillä kuin suksivoide ja varaverhot.

Minulla on toissakesän kesähousut jalassa. Viime kesänä ne eivät tuntuneet oikein mukavilta, mutta nyt menevät paremmin. Sääret saivat vähän aurinkoa, ja huomasin, että vasemman ulkosyrjällä on irokeesintyyppinen kaistale ylikasvanutta sänkeä. Tämä alati huononeva näkö tekee joskus tepposia, enkä nyt puhu ulkonäöstä. En usko, että tuo kuitenkaan vielä kovin helposti osuu kenenkään muun silmään kuin omiini, ja silloinkin vain jos yritän tarkastella olenko kymmenessä minuutissa ehtinyt hankkia rusketusrajoja.

Nousuhumala oli hieno tunne pitkästä aikaa. Eilen. Kunnon hihittelevä hiprakka hyvässä seurassa. Rentouttavaa, ja tänään olen ollut hitusen painavajäseninen, mikä on ihan sopusoinnussa päivän agendan kanssa.

Tein ruokaa, vähän mielikuvituksettomasti tosin taas jotain tortilla & nacho -tyyppistä ratkaisua, isoksi pilkottuja vihanneksia, nyhtöpossua, salsaa, avokadoja ja kermaviilikastiketta. Niin ja tätä tomaattista soijarouhekastiketta, joka on keittiömme uusi kulmakivi:

• Kuullota sipulia ja valkosipulia pannulla niin paljon ja kauan kuin huvittaa valitsemassasi öljyssä tai rasvassa.
  
• Lisää 1 tl hunajaa.
  
• Lisää purkki tomaattimurskaa ja saman verran vettä.
  
• Lisää 1,5 dl tummaa soijarouhetta
  
• Mausta. Minä laitoin Santa Maria grillimaustetta, mustapippuria ja suolaa, sitä vaaleanpunaista. Kasvisliemikuutiota tai soijaa voisi ehkä myös kokeilla.
  
• Hauduta ainakin 20 minuuttia.
  
• Lisää loppuvaiheessa valmiiksi keitettyjä mustapapuja. Niitä saa valmiina purkissakin, mutta voi niitä myös keittää etukäteen jääkaappiin vähän kaikkeen lisättäväksi.

Tuo on jotenkin liian helppoa ollakseen totta.

Tavallaan Diivan vegaanistuminen vain yksinkertaisti asioita. Nyt minulla on ruokakunnassani käytännössä kaksi täysvegaania, joista toinen kuitenkin syö myös lihaa. Kumpikin kun on aina ollut allerginen kalalle ja kananmunalle. Kaunomieli myös maitoproteiinille. Nyt siis ei tarvitse miettiä missä on maitoa ja missä ei.