torstai 15. toukokuuta 2014

Arbetsurtikaria

Vatsatauteja, nyt kolme yhden hinnalla!

Naismiehistömme kolmaskin jäsen potee. Omani taisi olla näistä taudeista groteskein, tyttärien pahoinvoidessa paljon sivistyneemmin kuin minä.

Itse olen jo palannut marssijärjestykseen. Talo on vielä myymättä, varaudun puunaamaan sitä jälleen lauantaina, seuraavien onnekkaiden katsojien saapuessa sunnuntaina. Omenapuun kukintakin odottaa vielä strategisesti oikeaa hetkeä - hyvä niin – ja ruohon vihertyminen ei haittaisi lainkaan asiaa. Sen verran suurpiirteisesti olen haravoinut, jos sitäkään.

Töitäkin olen tehnyt, suhteellisen paljon. Eilen yli kaksitoista tuntia pelkästään työmaalla. Yleensä olen aika sujuva jättämään työajatukset jonnekin moottoritien varteen kotiin pöristellessäni, mutta nyt on taas sellainen kausi, että tunnen ettei minun ja työn välillä ole minkäänlaista säteilysuojasuojahaalaria, esiliinaa tai edes näppylähanskaa. Ne on ne ihmiset, ei se työ. Niistä on tullut tärkeitä, ja siksi ne pääsevät niin iholle.

Ja ei, minulla on edelleenkin vain yksi työpaikkaromanssi plakkarissa, ja sekään ei enää validi.

Siivoamisen, oksentamisen, työnteon, Euroviisujen ja tyttäriin liittyvien toiminnallisuuksien lisäksi en ole oikein ehtinyt pohdiskella elämäni muuttumista. Silloin tällöin tulee hiljaisia hetkiä, jolloin tuijotan katon kuultolakattua kuusipaneelia, ja mietin vain, että onpa tuo kaunista. Ja olen kiitollinen siitä, että saan ajatella sitä samaa ajatusta riittävän pitkään kenenkään keskeyttämättä, ja kysymättä, että mitä mietit.

Ja sitten väännän itseni takaisin pystyasentoon ja laitan pyykkiä pyörimään, sillä minulla ei ole ainakaan viikkoon ollut puhtaita alusvaatteita tarjolla muualla kuin pyykkinarulla kuivumassa tai puhtaan pyykin korissa. Kunhan ehdin, asialle täytyy tehdä jotain, excelissäni täytyy olla tilaa kolmelle parille uusia pikkuhousuja. Kaapissani on.

Olen alkanut epäillä, että se nurkissani majaillut mieshenkilö ihan oikeasti taisi tehdä kotitöitä. Todistetusti se teki niitä usein väärin (tiskikoneen täyttö/tyhjennys), huonosti (käsintiskaus), vain keskiosasta (imurointi), ja turhaan (konetiskattavien astioiden käsintiskaus huonosti), mitkä seikat raivostuttivat minua aivan määrättömästi PMS:n asteen vaihtelusta riippuen, ja yritin olla kommentoimatta asiaa mitenkään koska tajusin tietenkin olevani oikeusmurhaaja, mutta silti, työtä on nyt enemmän. Paimennan toki tyttäriä omien osuuksiensa hoitamiseen, mutta tavallaan tykkään myös pitää narut ja kirveen vihdoin ihan omissa käsissä. Kotitöiden tekeminen on nyt mukavampaa koska on selvitettävänä paljon vähemmän epämääräisyyksiä joiden alkuperää tai tarkoitusta en tiedä, ja saan laittaa tavarat juuri mihin haluan, ja ne pysyy siinä. Olen niiiin selvää vanhapiika-ainesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti